tiistaina, marraskuuta 23, 2010

Zombiaatiossa jälleen


Hupskeikkaa. Minä en ymmärrä kuinka tässä aina käy näin. Viikon onnistuin jotenkin taistelemaan, mutta nyt ollaan jälleen tilanteessa, jossa eilinen, tänäpä ja huominen liukenevat toisiinsa. Onhan edellisestä vastaavanlaisesta vaiheesta jo peräti kaksi kuukautta.

Jos katsotaan tilannetta eksaktilla kellotaululla, heräsin eilen auringonlaskuun nukuttuani univajeen – joka oli syntynyt yrittäessäni taistella non24-taipumustani vastaan, ja siis heräillyt vajailla unilla – kiinni.

Sitten sainkin valvoa vuorokauden, koskapa odottelin puhelua – jonka todennäköisyys oli tietystikin vain noin 50%, mutten halunnut nukkua sen mahdollisen pirinän yli.

Jos ollaan ihan tarkkoja, otin jälleen väliaikaisesti uberman-aikataulun käyttöön siinä aamusella – enkä siis pyrkinyt väkisin pysymään hereillä, vaan taktisesti torkahdella. Kerkisin ottaa kaksi puolituntista pojotusta ennen kuin asiat selvisivät, ja pääsin vihdoin todella nukuttamaan itseäni – auringonlaskun aikaan, eli vuorokausi edellisestä tosiheräämisestä.

Jostain syystä unentarve lakkasi kuitenkin iltauutisten aikaan, ja edessä on jälleen uneton yö. Tietystikin huomenillalla, jolloin unetus taas käynee kimppuun, pitäisi pysyä skarppina. Jotenkin nämä unihäiriöiden kumuloitumat osuvat aina juuri niihin kohtiin joissa siitä on eniten haittaa.

Tämä sisäkellosekoilu ei varsinaisesti myöskään auta ravinto- ja kuntoiluaikataulun pitämistä, eikä siitäkään ole erityisesti iloa, että auringon näkee vain harhaisessa univajetilassa. Täytynee huomenna hommata melatoniinia, sikäli mikäli sitä luontaiskaupoista saa (netti-infot menevät vähän ristiin sen suhteen, onko kyseessä reseptitavara vai ei).

Joskin melatoniinilla taas ilmeisesti on jotain estrogenoivaa vaikutusta, mikä ei reenaamista silmälläpitäen ole kovinkaan optimaalista. Yhtäältä säännöllisyys ja riittävä lepo auttavat pitämään sooman ja myös tsyyken kasassa paremmin kuin holtiton hortoilu – olen kuullut väitettävän.

Ei kommentteja: