torstaina, marraskuuta 11, 2010

Punaisena palaa muuten vain

Kuten elävästi muistamme, laitoin tuon Renun kesällä sellaiseen kuntoon, ettei se enää koskaan hajoaisi... Joten eilisiltainen ei siis voi tarkoittaa laturin (ties monettako) hajoamista, vaan ihan vaan pientä jekkuilua ja jäynää.

40 kilometrin kohdalla latauksen merkkivalo vain posahti päälle täydessä kirkkaudessaan. Molempiin suuntiin sama juttu. Eihän se nyt sillä tavalla käyttäydy, latauksen katoaminen. Akun laittaminen virran päähän näytti täyttä laatikkoa.

Sekin, että kun keittelin tässä kahvia, ja unohdin laittaa kannun alle, ja tippalukko ei sitten varsin pitänyt nesteitä poissa lattialta... sehän vain ketun häntä kainalossa ehdottelee, että kun kohta vien autoa taas korjaamolle, siellä vain hyväntuulisesti todetaan, että ahhahaa, tämä on näitä tyypillisiä marrasjekkuja. "Mikään ei ole vialla, vaan tämä kertoo selvääkin selvemmin, että kiesi ei tosiaan aio koskaan hajota. Nämähän vastoin yleistä luuloa ovat tietoisia olentoja, jotka tykkäävät hassutella juuri silloin kun se aiheuttaa eniten sydäntentykytyksiä."

Phuii, melkein jo säikähdin. On se semmoinen veijari.

Ei kommentteja: