keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Pienellä hiilloksella


Vieressä olevasta kuvasta on aika helppo spotata, missä kohtaa siirryin vähähiilariseen ruokavalioon. Kilot lakkasivat sahaamasta holtittomasti eessuntaas, ja asettuivat pysyttelemään kilon marginaalissa. 

Tuostakin pitäisi painoindeksin mukaan pudottaa vielä kahdeksan kiloa, vähintään, mutta sitä määrää ei enää pelkästään lemmenkahvoista saa irrotettua. Ja kun lukema on reippaasti toista viikkoa samalla tasolla, epäilyttää josko alemmas paljonkaan enää mennään – vaan onpa tässä aika yllättäviä tuloksia saatu melko lyhyellä aikataululla, joten kaikki näyttäisi olevan mahdollista.

En tiedä miten marginaalista on yleinen tietämys vhh-ruokavaliosta, mutta koskapa itse törmäsin asiaan vasta äskettäin – ja oletan aina tietäväni keskimääräistä enemmän kaikesta, kuten me kaikki teemme (turha kursailla, mä näin) –, kuvittelisin että kovinkaan iso prosentti ei ole asiaa ainakaan kokeillut.

Tähän asti vaikutelmat ovat valtaosin postiivisen puolella – miinuspuolia ei itse asiassa tule mieleen. On energisempi olo, eikä nälkä rassaa vaikka syön paljon vähemmän kuin aiemmin. Hiukan vielä kummittelee se, että muistelen olleeni kaikkein pirteimmilläni silloin, kun vielä söin täysjyväsafkaa (mutta olin jo valkoiset jauhot ja perunat viskannut sivuun).

Dieettipäiväkirja olisi varmaan ollut aika kannatettava asia, voisi tarkistaa ovatko muistikuvat oikeat. Tuo kaavakuvahan on iPhonen iFitness-ohjelmasta, johon olen merkannut kaikki treenit heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Epäilemättä on niin, etten kilojen katoamisesta voi kiitellä pelkästään vhh-ruokavaliota – sen verran monta kokeilua tässä on päällekkäin menossa; lisäravinteet tuonevat oman potkunsa, ja treenaus epäilemättä omansa, ja ehkä kaikella tällä touhuamisella on vielä oma placebovaikutuksensakin. 

Mutta ei mennä vielä noihin muihin alueisiin ettei tästä tule mitään maratoonipostausta. Jatketaan myöhemmin analysointia...

Ei kommentteja: