perjantai 15. lokakuuta 2010

Pitoa, hähhiä ja ainiijjoota

Onneksi olen oppinut pitämään arvaukseni ihmisten toiminnan motiiveista päänsisäisinä. Harmi että omien aivottomuuksieni kertomista en. No, taas mennään:

Eilen siis varasin tälle päivälle renkaanvaihtoajan, kun havaitsin omaavani liian vähän käsi(tyskyky. Sovitusti puolilta päivin – itselleni uskollisena kymmenen minuuttia etuajassa – karautin rengasliikkeen pihaan.

Paikka näytti perin kuolleelta, vaikka sesonki käsitykseni mukaan on juurikin menossa. Ovi oli lukossa, ei autoja pihalla, ei valoa sisällä, vain vaiteliaita rengaspinoja notkumassa. "Sitä nukutaan vähän pitkään," oletin. "No, eiköhän sieltä kohta tulla," annoin optimisti-itseni höpistä, ja nappasin joutessani tuon syksyisen kuvan.

Yhdeksää yli soitin. Sitä ennen olin tarkistanut vielä soittaneeni eilen juurikin tähän liikkeeseen enkä johonkin toiseen. Tyyppi vastasi puhelimeen, ja minä – sen sijaan että olisin ruvennut vaahtoamaan sovituista aikatauluista – kyselin muina miehinä josko minun piti olla juuri nyt vaihdattamassa renkaita.

Piti kyllä, sanoi. Olen tässä pihalla, koitin replikoida ei-kovin-kuivasti. Mimmonen auto? No tämmönen. Ei näy – oleksää menny sinne toiseen, Helsingintien toimipisteeseen? Eiku mää olen täälä Härkätiellä.

...Ai siellä? En mä ole enää kahteen vuoteen siellä ollu.
Tarkkaavainen lukija on varmaankin jo oivaltanut, miksi ennakko-oletuksien ilmoille kailottaminen ei olisi ollut kovinkaan rakentava ajatus.
Påsåttelinpa sitten jokusen kilometrin päähän vaihdattamaan nastat alle, ja nyt ne ovat siellä tietä jyrsimässä. Mutta se jippo, jota eilen ounastelin. Jonka tiesin, mutta jota en tiedostanut. Se näyttää tältä:

Jos olisin muistanut että nuo rinkulat pitää ottaa pois jotta talvirenkaan vanne mahtuu paikalleen, olisin säästänyt sinisen setelin.

Mutta enhän minä tokikaan sellaista voi muistaa saati loogisesti päätellä, vaikka minuuttitolkulla tuijottelinkin kyseistä rinkulaa, joka aivan selvästi oli yhteydessä tunkemisprobleemiin. Jos johtoajatuksena on "tämä ei vain onnistu juuri minulta", ei se sitten myöskään onnistu.

Hyvä puoli asiassa: en ostanut uusia vanteita, vaikka vähän hintoja tiedustelinkin. Käytännössä siis säästin satoja euroja. Mutta tuolla korjaamolla pidetään allekirjoittanutta kerta kerralta taukimpana, oletan.

Ei kommentteja: