torstaina, lokakuuta 14, 2010

Murinae, morituri

Viime yönä kello 3.33 heräsin kimeään kirkaisuun, jota seurasi holtitonta kolinaa. Hetken aikaa sänkyynsä pudonneella oli kohtuullisen hyytävät fiilikset. Miksi juuri klo 3.33, ja mitä tämä meteli ylipäätään on?

Sitten tajuntaan vähitellen tunkeutuivat muistikuvat kahden vuoden takaa. Silloinkin nuo nurkissajuoksijat tulivat, kuolemaan hitaasti, kimpoilemaan vauhdikkaasti keskellä yötä. Yksi pureskeli ensin loukkua paikoillaan pitäneen kuparisydämisen johdon moneen osaan, riuhtoi itsensä loukku kaulan ympärillä portaiden välistä alakerran lattialle, raahautui olohuoneeseen. Toinen onnistui delaamaan jo pudotuksessa. Kolmas vei pyytimen jonnekin rakennuksen uumeniin.

Viime vuonna oli helpompaa. Kuolivat nopeasti, olivat pienempiä, ylipäätään niitä oli vain kaksi koko syksynä – mutta nyt näyttää olevan taas vuorossa nuo rotevammat, jotka työntävät päänsä loukkuun ja sinkoilevat ympäriinsä sillä säteellä, jonka naru antaa. Väsyttävät itsensä hengiltä, vuorokaudessa.

Hommasin ultraääntä avuksi, jos vaikka Manilow-efekti pitäisi ne pihalla. Tunkekoot siellä päätään mihin hinkuavat. Hyppikööt niin paljon että sydän pakahtuu.

2 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Huh miten pirullista... 333 on puolen päässä 666:sta.

Outo yksityiskohta; Kun tulin blogiisi tietokoneeni kello näytti 5.55. Huomenta!

kasbach kirjoitti...

Kyseinen pedonluku ensmäisenä mieleen tuli tuona suden hetkenä heräillessä... Mutta ehkä sillä oli jotain tekemistä Chilen mainarien 33 päivän vankeuden kanssa? Joku oli uhrattava, huu – ja mikä osuvinta: kyseessä ei tainnut olla hiiri vaan... myyrä!