perjantai 15. lokakuuta 2010

Kuulo 2.0

Rupesin kyborgisoimaan itseäni. Olen vuosikaudet taistellut sen kanssa, etten oikealla korvalla kuule yhtään hiljaisempaa puhetta, joten hommasin kuulokojeen. Huimaa! Kuulen stereona!

Itse asiassa kuulokoje löytyi korvan takaa jo viime vuosituhannen puolella, mutta sitten se varastettiin kaiken muun elämän muassa. Ja aloitekykyinvalidina ei välttämättä tule tartuttua kauhean hanakasti toimeen – joten reilut kymmenen vuotta meni siinä, että kääntelin vasenta poskea aina sinne missä kuiskittiin.

Saapa sitten nähdä miten korva tottuu. Muistan elävästi, että korvanlehti väsyy laitteen kantamiseen – ja mielellään kannattaisi ruveta tosikoksi: hymyily vasta rasittaakin. Vaikka laite on nykyään puolet pienempi, havaitsin kyllä ensimmäisen päivän aikana rasitusvammat; ei tuota kirkkaasta äänentoistostaan huolimatta huvikseen pidä.

Saapa nähdä* myös, miten bänditreeneissä laite futaa. Siinähän on kätevästi korvatulppa jo toiselle korvalle, ja laitteessa paitsi kompressori, myöskin limitteri – jopa erityisesti musiikinkuunteluun vaadittava ohjelma löytyy napin painalluksella!

Kyllä tekniikka on sitten parasta. Milloinkahan pääsen korjaamaan puuttuvan hajuaistini silmien välistä upotettavalla neuropinnillä? Tottahan sellainen on jo kehitteillä, eikös? Onhan? Eikö ole? Miksei muka?
---
*Miten niin nähdä? Auditiivisesta elämyksestähän on kyse. Lienenkö pikemminkin visuaalinen hlö kuitenkin?

Ei kommentteja: