sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kunto kohisee, laitteet väijyvät

Seuraa annos ruumiinkulttuuria. Kolme pointtia: 1) Kuten elävästi muistamme (vaikka siitä en suoranaisesti kertonutkaan), kävin vastikään labrakokeissa selvittämässä josko löytyisi jotakin jatkuvaa päiväväsymystä selittävää.

2) Hormonaalinen tilanne oli yllättäen ihan viitearvojen sisällä, mutta sokeri ja kolesteroli koholla. Labiilinahan nuo uhat tietysti olivat jo kummitelleet, ettei leukani varsin lattialle pudonnut.

3) Resepti oli siis juuri jotain muuta kuin mitä hain: ei resepti, vaan itsensä aktivointia – eli nimenomaan sitä johon kaipaisin jotain buustia. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua paradoksaalisuutta? Sitä ironiaa, jota kaikki jatkuvasti kaikkialla näkevät?

Olematonta aloitekykyä saan siis buustattua luomusti sillä, että koitan olla aloitteellinen (tai kuolen, hetikohta*). Mutta asiaintolan inspiroimana näytän tehneen juuri jotakin sellaista! Tämä mielenhäiriö on syytä käyttää hyväksi.

Ensinnäkin lopetin sen tupakoinnin taas vaihteeksi – mikä tosin oli odotettavissa koska hyvänsä joka tapauksessa. Ruokavaliota kevensin – mikä oli sikäli helppo homma, että jätin vain päivittäisen pitsan syömättä.

Rehuvoittoisessa safkassa on tosin se vika, ainakin näin alkuun, että jatkuvasti tuntuisi olevan nälkä. Ja toisaalta murkinat pitääkin syödä nopeasti notteivät mene pahoiksi [evil]. Yhtäältä sitten ei ole jatkuvasti raskassoutuinen olo. Hektinen: eikös tuo ollut vähän ningo tavoitteena?

Olipas tämä helppoa! Pari päivää vihannesta-eipitsaa-dieetillä, ja heti helpottaa. Vai revinkö hiukan ennenaikaisia johtopäätöksiä? Eikähän minua varsin vegaaniksi komennettu.

Asiaan: kuntoilua piti kanssa lisätä. Sellainenhan on mahdotonta ilman elektronisia kilkkeitä, joten tilailin AppStoresta kaikenlaisia piiskaamisseurantasoftia. Yksi saa aikaan sen, että kuuden viikon päästä teen sata punnerrusta tuosta vain, toinen sen, että teen vatsalihaksia saman ajan jälkeen 200, ja kolmas jalkakyykkyihin loihtii... en muista minkä määrän.

Sitten olisi vielä leuanvetoon olemassa applikaatio, mutta sitä ennen pitäisi rekkitanko saada johonkin laitettua. Muutaman vuoden olen tuohon odotellut inspiraatiota.

Tuollaisella iFitness-palikalla seuraan tilanteen kehittymistä, kroppani morfaantumista höyhenenkevyeksi lihaskimpuksi. Tai siis.

Ja yöllä unta taas odotellessa tuli mieleen tsekata josko Nokialaiseen olisi tarjolla jotakin. No, löytyi, ja ilmaiseksi: Sports Tracker, joka siis seuraa gps:llä lenkkeilyä. Niinpä äsken hilpaisin pyörällä huitaisemaan tuon pienimmän ympäristöstä löytyvän ympyrälenkin.

7 km näyttäisi olevan tuo rinkula, enimmäkseen hiekkatietä, mutta osan matkaa valtatien laidassa. Pulssi (kyllä, Polarin sykemittarikin on jossain välissä tullut hommattua, tietty) näytti kipuavan maksimissaan päälle kahdensadan, mikä pikaisen googletuksen perusteella ei ihan ihanteellinen aerobiseen harjoitukseen ole. Mutta tämä nyt oli lähinnä sitä varten, että selviäisi miten kumossa kunto tällä haavaa makaa, ja millaiselta tuo reitti käytännössä tuntuu.

Moista ruumiinkulttuurin ylläpitoa vastaan löytyi toki monia argumentteja. a) Ensinnäkin pyörän vaihteet on ihan miten sattuu, ja roiskesuoja hinkkaa eturengasta. Kuka tuon korjaisi? Pitäisi ensin kohottaa kuntoa jotta jaksaisi korjata pyörää jotta voisi kohottaa kuntoa.

b) Toisekseen tuo reitti käy hetikohta tylsäksi. Missä kaikki katukahvilat ja muut määränpäät? Lähdet kotoa ja päädyt kotiin. Tai sitten pyöräilet moninkertaisen matkan ja tilaat lopulta ambulanssin jostain ojanpenkalta.

Mutta jos plussia haetaan: täällä entisessä merenpohjassa ei kovin kummoisia mäkiä ole. Tuon saattaisi joku kyllä rastittaa miinuspuolelle, mutta juuri nyt, juuri minä, en.
---
*Noo, pientä melodraamaa sallittakoon tässä kohtaa...

Ei kommentteja: