sunnuntaina, lokakuuta 17, 2010

Kivintä talvessa

Nyt kun koko Suomi malttamattomana odottelee hangen maahan lankeamista ja pakkasta ja lumienkeleitä ja valliherraa ja lumipesuja, on paikallaan pistää tänne galluppi, jonka tuuttasin feisbuukin puolelle jo viime vuonna. Mikä on talvessa kivintä?

perjantaina, lokakuuta 15, 2010

Pitoa, hähhiä ja ainiijjoota

Onneksi olen oppinut pitämään arvaukseni ihmisten toiminnan motiiveista päänsisäisinä. Harmi että omien aivottomuuksieni kertomista en. No, taas mennään:

Eilen siis varasin tälle päivälle renkaanvaihtoajan, kun havaitsin omaavani liian vähän käsi(tyskyky. Sovitusti puolilta päivin – itselleni uskollisena kymmenen minuuttia etuajassa – karautin rengasliikkeen pihaan.

Paikka näytti perin kuolleelta, vaikka sesonki käsitykseni mukaan on juurikin menossa. Ovi oli lukossa, ei autoja pihalla, ei valoa sisällä, vain vaiteliaita rengaspinoja notkumassa. "Sitä nukutaan vähän pitkään," oletin. "No, eiköhän sieltä kohta tulla," annoin optimisti-itseni höpistä, ja nappasin joutessani tuon syksyisen kuvan.

Yhdeksää yli soitin. Sitä ennen olin tarkistanut vielä soittaneeni eilen juurikin tähän liikkeeseen enkä johonkin toiseen. Tyyppi vastasi puhelimeen, ja minä – sen sijaan että olisin ruvennut vaahtoamaan

Kuulo 2.0

Rupesin kyborgisoimaan itseäni. Olen vuosikaudet taistellut sen kanssa, etten oikealla korvalla kuule yhtään hiljaisempaa puhetta, joten hommasin kuulokojeen. Huimaa! Kuulen stereona!

Itse asiassa kuulokoje löytyi korvan takaa jo viime vuosituhannen puolella, mutta sitten se varastettiin kaiken muun elämän muassa. Ja aloitekykyinvalidina ei välttämättä tule tartuttua kauhean hanakasti toimeen – joten reilut kymmenen vuotta meni siinä, että kääntelin vasenta poskea aina sinne missä kuiskittiin.

Saapa sitten nähdä miten korva tottuu. Muistan elävästi, että korvanlehti väsyy laitteen kantamiseen – ja mielellään kannattaisi ruveta tosikoksi: hymyily vasta rasittaakin. Vaikka laite on nykyään puolet pienempi, havaitsin kyllä ensimmäisen päivän aikana rasitusvammat; ei tuota kirkkaasta äänentoistostaan huolimatta huvikseen pidä.

Saapa nähdä* myös, miten bänditreeneissä laite futaa. Siinähän on kätevästi korvatulppa jo toiselle korvalle, ja laitteessa paitsi kompressori, myöskin limitteri – jopa erityisesti musiikinkuunteluun vaadittava ohjelma löytyy napin painalluksella!

Kyllä tekniikka on sitten parasta. Milloinkahan pääsen korjaamaan puuttuvan hajuaistini silmien välistä upotettavalla neuropinnillä? Tottahan sellainen on jo kehitteillä, eikös? Onhan? Eikö ole? Miksei muka?
---
*Miten niin nähdä? Auditiivisesta elämyksestähän on kyse. Lienenkö pikemminkin visuaalinen hlö kuitenkin?

torstaina, lokakuuta 14, 2010

Nastaa, jippoja

Uskottava se on: meikäläisen talvirenkaita ei ole tarkoitettu siviilien vaihdettaviksi. Niitä ei vain kerta kaikkiaan saa tähdättyä kohdilleen – vanteen suunnittelija on nimittäin päättänyt että näköyhteyttä pulttiin/reikiin ei ole eikä rengasta voi myöskään lepuuttaa akselin päässä sokkoetsinnän aikana.

Viime vuonnahan jouduin pitkällisen ähertämisen jälkeen luovuttamaan samalla lailla kuin nytkin, mutta kun rengasliikkeessä vaihdettiin suit sait ilman ongelmia, ajattelin etten vain ollut hiffannut jotain pikkujuttua. No, en oivaltanut sitä edelleenkään. Tunnen itseni aika tolloksi (mutta siihen olen saanut paljon koulutusta; ei tunnu missään pieni nolostelu).
Minulla tuppaa olemaan yksittäisiä pikkujuttuja, joita en vain kerta kaikkiaan saa tajuttua. Niin kuin vaikkapa bensa-asemalla. Rapiat parikymmentä vuotta sitten isoveli kortin saatuani näytti, miten bensaletkusta voi linksauttaa sen pienen hanikan niin, ettei tarvitse pitää pistoolista kiinni tankatessa. Sen jälkeen en ole onnistunut kertaakaan tempussa. Juuri tuo on juuri minulle mahdoton jippo.
Joten vien renkaat huomenna puoliltapäivin ihan ammattilaisen vaihdettavaksi. ...Joten lunta tulee sen jälkeen vasta ensi vuonna ainakin näillä leveysasteilla.

Murinae, morituri

Viime yönä kello 3.33 heräsin kimeään kirkaisuun, jota seurasi holtitonta kolinaa. Hetken aikaa sänkyynsä pudonneella oli kohtuullisen hyytävät fiilikset. Miksi juuri klo 3.33, ja mitä tämä meteli ylipäätään on?

Sitten tajuntaan vähitellen tunkeutuivat muistikuvat kahden vuoden takaa. Silloinkin nuo nurkissajuoksijat tulivat, kuolemaan hitaasti, kimpoilemaan vauhdikkaasti keskellä yötä. Yksi pureskeli ensin loukkua paikoillaan pitäneen kuparisydämisen johdon moneen osaan, riuhtoi itsensä loukku kaulan ympärillä portaiden välistä alakerran lattialle, raahautui olohuoneeseen. Toinen onnistui delaamaan jo pudotuksessa. Kolmas vei pyytimen jonnekin rakennuksen uumeniin.

Viime vuonna oli helpompaa. Kuolivat nopeasti, olivat pienempiä, ylipäätään niitä oli vain kaksi koko syksynä – mutta nyt näyttää olevan taas vuorossa nuo rotevammat, jotka työntävät päänsä loukkuun ja sinkoilevat ympäriinsä sillä säteellä, jonka naru antaa. Väsyttävät itsensä hengiltä, vuorokaudessa.

Hommasin ultraääntä avuksi, jos vaikka Manilow-efekti pitäisi ne pihalla. Tunkekoot siellä päätään mihin hinkuavat. Hyppikööt niin paljon että sydän pakahtuu.

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Kunto kohisee, laitteet väijyvät

Seuraa annos ruumiinkulttuuria. Kolme pointtia: 1) Kuten elävästi muistamme (vaikka siitä en suoranaisesti kertonutkaan), kävin vastikään labrakokeissa selvittämässä josko löytyisi jotakin jatkuvaa päiväväsymystä selittävää.

2) Hormonaalinen tilanne oli yllättäen ihan viitearvojen sisällä, mutta sokeri ja kolesteroli koholla. Labiilinahan nuo uhat tietysti olivat jo kummitelleet, ettei leukani varsin lattialle pudonnut.

3) Resepti oli siis juuri jotain muuta kuin mitä hain: ei resepti, vaan itsensä aktivointia – eli nimenomaan sitä johon kaipaisin jotain buustia. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua paradoksaalisuutta? Sitä ironiaa, jota kaikki jatkuvasti kaikkialla näkevät?

Olematonta aloitekykyä saan siis buustattua luomusti sillä, että koitan olla aloitteellinen (tai kuolen, hetikohta*). Mutta asiaintolan inspiroimana näytän tehneen juuri jotakin sellaista! Tämä mielenhäiriö on syytä käyttää hyväksi.

Ensinnäkin lopetin sen tupakoinnin taas vaihteeksi – mikä tosin oli odotettavissa koska hyvänsä joka tapauksessa. Ruokavaliota kevensin – mikä oli sikäli helppo homma, että jätin vain päivittäisen pitsan syömättä.

Rehuvoittoisessa safkassa on tosin se vika, ainakin näin alkuun, että jatkuvasti tuntuisi olevan nälkä. Ja toisaalta murkinat pitääkin syödä nopeasti notteivät mene pahoiksi [evil]. Yhtäältä sitten ei ole jatkuvasti raskassoutuinen olo. Hektinen: eikös tuo ollut vähän ningo tavoitteena?

Olipas tämä helppoa! Pari päivää vihannesta-eipitsaa-dieetillä, ja heti helpottaa. Vai revinkö hiukan ennenaikaisia johtopäätöksiä? Eikähän minua varsin vegaaniksi komennettu.

Asiaan: kuntoilua piti kanssa lisätä. Sellainenhan on mahdotonta ilman elektronisia kilkkeitä, joten tilailin AppStoresta kaikenlaisia piiskaamisseurantasoftia. Yksi saa aikaan sen, että kuuden viikon päästä teen sata punnerrusta tuosta vain, toinen sen, että teen vatsalihaksia saman ajan jälkeen 200, ja kolmas jalkakyykkyihin loihtii... en muista minkä määrän.

Sitten olisi vielä leuanvetoon olemassa applikaatio, mutta sitä ennen pitäisi rekkitanko saada johonkin laitettua. Muutaman vuoden olen tuohon odotellut inspiraatiota.

Tuollaisella iFitness-palikalla seuraan tilanteen kehittymistä, kroppani morfaantumista höyhenenkevyeksi lihaskimpuksi. Tai siis.

Ja yöllä unta taas odotellessa tuli mieleen tsekata josko Nokialaiseen olisi tarjolla jotakin. No, löytyi, ja ilmaiseksi: Sports Tracker, joka siis seuraa gps:llä lenkkeilyä. Niinpä äsken hilpaisin pyörällä huitaisemaan tuon pienimmän ympäristöstä löytyvän ympyrälenkin.

7 km näyttäisi olevan tuo rinkula, enimmäkseen hiekkatietä, mutta osan matkaa valtatien laidassa. Pulssi (kyllä, Polarin sykemittarikin on jossain välissä tullut hommattua, tietty) näytti kipuavan maksimissaan päälle kahdensadan, mikä pikaisen googletuksen perusteella ei ihan ihanteellinen aerobiseen harjoitukseen ole. Mutta tämä nyt oli lähinnä sitä varten, että selviäisi miten kumossa kunto tällä haavaa makaa, ja millaiselta tuo reitti käytännössä tuntuu.

Moista ruumiinkulttuurin ylläpitoa vastaan löytyi toki monia argumentteja. a) Ensinnäkin pyörän vaihteet on ihan miten sattuu, ja roiskesuoja hinkkaa eturengasta. Kuka tuon korjaisi? Pitäisi ensin kohottaa kuntoa jotta jaksaisi korjata pyörää jotta voisi kohottaa kuntoa.

b) Toisekseen tuo reitti käy hetikohta tylsäksi. Missä kaikki katukahvilat ja muut määränpäät? Lähdet kotoa ja päädyt kotiin. Tai sitten pyöräilet moninkertaisen matkan ja tilaat lopulta ambulanssin jostain ojanpenkalta.

Mutta jos plussia haetaan: täällä entisessä merenpohjassa ei kovin kummoisia mäkiä ole. Tuon saattaisi joku kyllä rastittaa miinuspuolelle, mutta juuri nyt, juuri minä, en.
---
*Noo, pientä melodraamaa sallittakoon tässä kohtaa...

perjantaina, lokakuuta 01, 2010

Käytettävyyttä, applikaatioita ja unen valvontaa


...Tästä tulee vähän pidempi juttu kuin mitä oli alunperin tarkoitus. Jutun juoni menee jotakuinkin tätä rataa: 1) Eilen tuli postissa iPhone. 2) Hommasin siihen mm. Sleep Cycle -nimisen unenvalvonta-applikaation. 3) Koitin siirtää ensimmäisen yön tulokset tänne. 4) iPhonelle se ei sopinut. 5) Nappasin Nokialla edes jonkinmoisen kuvan diagrammista, jota en muuten koneelle saanut.

Käsittelen kunkin kohdan numeroituna seuraavassa: 1) Fööni siis tuli (tilattua), vaikka sille ei varsin mitään käyttöä ole, sikäli että tuo Nokia(n ei-kosketusnäyttöluuri) ajaa puhelimen virkaa sen vähän mitä nyt yleensä sellaista tarvitsen. Olen tämän aiemminkin todennut, mutta selvästikin olen Applen kohderiistaa suggeroitavimmasta päästä.

2) Kun varsinaisen luurin hommia kyseiselle laitteelle sangen vähän on tiedossa, voikin keskittyä AppStoren antiin – ja onpas siellä muuten tarjontaa. Kaikenlaisia kilkkeitä hirvestävä määrä. Elämä hallintaan appseilla! Hinnatkin on monesti alle euron, joten noita on (pettävän) heleppo tilailla.

Itse hommailin alkajaisiksi pari unenvalvonta-applikaatiota. Toinen (Sleep Talk) on sellainen, joka nauhoittaa jos satut pitämään unissasi meteliä (kuten – väittävät jotkut – allekirjoittanut tekee, ei erityisen verbaalisesti, mutta sitäkin äänekkäämmin), ja tuo aiemmin mainittu siis monitoroi unen syvyyttä.

Valitettavasti nämä eivät näemmä yht'aikaisesti näytä futaavan, joten aamulla tarkasteltavana oli vain nukkujan kääntyilyä seurannut diagrammi. Kuten tuosta kuvasta havaitaan, näyttää pientä kalibroitavaa olevan vielä edessä, tai sitten allekirjoittanut nukkuu melkoista ikiunta – ja päätellen siitä, että elävästi muistan kahdelta käyneeni... toimittamassa tärkeitä asioita... mihin vehkein ei ole millään lailla reagoinut... Ehkä kävin astraalipissalla?

3) Sittenpä ajattelin tehdä juuri sitä, mitä tässä edelliset kappaleet olen tehnyt, eli raportoida sydäntä lähellä sijaitsevista asioista. Kuten hämärästi saatamme tuosta kuvasta taasen arvata, siinä on nappi, jolla voi lähettää sähköpostina yön diagrammin.

4) ...paitsi että mitään postia ei tunnu perille tulevan, vaikka avasin triaalitilin MobileMehen. Myöskään bluetooth-yhteys ei onnistu MacBookiin tai iMaciin. Näillä näkymin siis kaikki, mitä iPhoneen päätyy, myös pysyy siellä.

Reilun viidentoista vuoden Applekäyttäjäkokemuksella en ole yhtään yllättynyt, että helpolla käytettävyydellään ylpeilevä yhtiö onnistuu jälleen kusaisemaan koivillensa. ...Enkä muuten ole sitten siitäkään yhtään yllättynyt, jos kukaan muu ei ole tähän ongelmaan törmännyt – minulla tuntuu olevan tietty karma.

5) Mutta siis tarvittiin Nokian apua edes jonkinmoisen kuvan saaamiseksi. Siinä kun vaikkapa bluetooth tuntuu Mäkkien kanssa toimivan niin kuin pitää. Skarpissa on tietysti vähän toivomisen varaa juuri tuossa kuvassa, mutta.
---
haamu klo1526: Njahans, MobileMe-ongelma oli kuin olikin mallia typo – joten erinäisiä tunteja myöhemmin sain vihroon postit kulkemaan (mutta bluetooth sitkeästi pysyy solmussa). Eniveis, tarkistellaanpa tätä nyt:

Went to bed / woke up: 0.13 / 8.16
Total time: 8h 02m
Analysis made by Sleep Cycle.
My sleep graph for the entire night:

Siinä on nimittäin melekosen sitkasta unta ollut, jos tuohon on luottaminen...

Niin, tuossahan siis on semmoinen herätysfunktio, että kun se seuraa unen vaiheita, se etsii herätykselle keveimmän unen hetken, ja pistää sitten herätyksen käyntiin. No, minä en herätykseen asti malttanut makoilla, eikähän tuo kyllä tuolla infolla mitään kevyestä unesta tiedä – mutta jatkamme harjoituksia...