maanantai 27. syyskuuta 2010

Rokkia kameran takana ja edessä


Koskapa Multsareitten kuukauden sisään ilmaantuva sinkku on nimeltään "Korsossa taas", piti siihen duunattavaan videoon hakea autenttisuutta kyseisestä mestasta. Puolentoista tunnin yöunien jälkeen pääsin siis aamuvarhaisella köröttämään ensmäistä kertaa uutta moottortietä (uutta sikäli, että edellisestä länsivenäjänvisiitistä on jo ehtinyt vierähtää jokunen tovi...).

Välittömistä natiiveista sain ensikosketuksen möreä-ääniseen alan mieheen, joka ohikulkiessani kehaisi ponnekkaalla volyymilla lätsävalintaani. Kiitin kohteliaisuudesta peukkua näyttämällä ja jatkoin matkaani. Mainiota sakkia nämä paikalliset! Ja selvästikin ymmärtävät tyylikkään pukeutumisen päälle... Olin hakenut kostyymikseni asun, jota en noin arkioloissa oman persoonani verhona juuri kuluta, mutta joka kuitenkin henkkohtaisesta garderoobista sattui löytymään.

Jostain syystä – ehkä teatteritaustastani johtuen – lankesi viideon päählön rooli allekirjoittaneelle, nimittäintsen. Jostain toisesta syystä oli Korson notkelmaan sitten tuoksi lauantaiaamuksi polliisi keksinyt organisoida puhallusratsian, jonka kaikkien rokkarisääntöjen vastaisesti läpäisin puhtaalla lukemalla.

Ja vaikka videon illemmalla Turussa otetuista kohtauksista voisi joku muuta kuvitella, olisin niidenkin ottamisen aikaan läpäissyt kyseisen exhalaatiotestin yhtä lailla notkeasti. Oletettavasti on hieman dekadentimman laidan struktuurimontaasia odotettavissa, jahka matskut yhteen juotetaan (pun!).

Pitkän päivän jälkeen oli rokkilegendaa sikäli tarjolla, että kotiin ajellessani oli melkoinen taistelu pysytellä hereillä. Puolitoista tuntia yöunta kokopäiväisen duunijakson alle ei ole erityisen suositeltavaa, mutta tässä on se hyvä puoli, että vuorokausirytmini näyttäisi oienneen ainakin joksikin aikaa melko kivasti.

Noista sinkkuvideoista mainittakoon vielä sen verran, että dogmaksi on ainakin alustavasti asetettu ei-hinkkaaminen – tarkoitus on siis kukin visuaalipläjäys purkittaa vuorokaudessa (mitä nyt ihan ehdottomasti vaadittavia ymppäyksiä voi sitten tehdä jälkikäteen)... Vaan sehän luontuu kun alan kouluttautuneita professionaaleja löytyy riveistä neljä. Heleppo homma!

Sekin on aika kätsyä, että kotistuudio alkaa olla siinä kuosissa, ettei omien osuuksien purkittamiseksi ainakaan vielä tarvinnut käydä studiostudiossa muuta kuin hengaamassa. Taustalaulut ja kiipparikuviot on hoituneet juurikin näiltä sijoilta jossa paraikaa istun – olen nimennyt paikan Hemby Noise Seduction Synstemiksi. Kyllä tekniikka on hianoa! Ei ennevvanhaan ollut näin hienoa se.

Ei kommentteja: