keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Perätuuppareita, sokuria – ja vapautettuja föönejä

Ei hyvin pyyhi, kautta Teutateksen. Joka päivälle on tarjolla jottain jäynää, ja Renu on jälleen joko sivu-, tai pääosissa. Kuten kaikki hyvin tietävät:
The boy's name Renault \r(e)-nau-lt\ is a variant of Reginald (Latin) and Reynold, and the meaning of Renault is "ruler's advisor".
Autoni pitää siis tapanaan neuvoa kantapään kautta elämän tosiasioita (ja meikä ilmeisesti rulaa?). Olenkin oppinut vaikkapa sen, että vastikään vaihdettu osa saattaa hajota hetikohta uudestaan – kertauksen vuoksi ainakin kolmen komponentin kohdalla olen nyt tämän päähäni huomannut taottavan. Mutta miten tuo kallisarvoinen tiedonmuru on sovellettavissa eksistenssin tulkintaan? Vai onko niin tarkoituskaan?

...Vaan tässä uhkaa kerronta karata vaihteeksi sivupoluille – nimittäin sitten viimekertoman on tuota eksemplaariksi ottamaani tapahtunut vain kerran. Kun kesän lopulla laitatin biilin sellaiseen kuntoon, ettei se enää koskaan mitenkään voi hajota (kop kop), sen sisäiset demonit uupuneina kutsuivat ulkoiset voimat avuksi.

Jos sopii, aloitan vähän kauempaa, jotta kliimaksi iskisi Taraniksen lailla, eli vaikeammin arvattavana hetkenä – kuten se teki. Olin matkalla bänditreeneihin, kun kymmenisen kilometriä ennen määränpäätä kiinnitin huomiota autoon, joka käyttäytyi hieman ailahtelevaisen oloisesti: lähti jälkijättöisesti valoista, leikkasi keskiviivaa ajaessaan, arpoi ajonopeuttaan.

Onko tuo kännissä? kysyin ääneen rattini takana. Täytyy pitää varansa ettei mokoma yhtäkkiä sätkäise kyljestä sisään tai muuta, jatkoin (pääni sisällä ettei joku muu autoilija alkaisi aprikoida, josko minä taas olisin kylähullu – mitä saatan vaikka olla, mutten tunnusta).

Silmä kovana pidin siis focusta tuossa autoilijassa, joka lopultakaan ei körannut niin levottomasti että olisin katsonut asiakseni kilauttaa kaverille [poliisi on kaikkien kaveri, vai miten se meni]. Vaara katosi horisonttiin, ja jatkoin (petollisen) huojentuneena loppumatkan. No, melkein koko loppumatkan. Siirrymme entistäkin subjektiivisempaan kerrontaan ja vaihdamme modusta*:
Matkaa on enää jokunen sata metriä, kun edessäni olevista kahdesta koslasta etummainen päättää kääntyä ex tempore kerrostalon pihalle. Seuraa kolme lukkojarrutusta: sen kääntyjän, sitä seuranneen ja minun.
Samanaikaisesti näen taustapeilistä sekunnin verran tulevaisuuteen: tuo ei ehdi pysähtyä. Käsijarru päälle ketjukolarin estämiseksi. Tömps. Penkki paiskautuu selkääni vasten – mikä taas katalysoi ilmoille kohtuullisen voimallisen kirosanan. Tilanteen aiheuttanut pässi – se äkkiäkääntyilijä – on kadonnut jo johonkin. Suojatiellä pari todistajaa, jotain sentään. Ei isompia vaurioita, enkä edes kuristanut ketään, joten leikkaamme eteenpäin.

Törmäys siis sunnuntaina. Maanantaina taasen kuulin sokeri- ja kolesteroliarvojen olevan koholla – jesh, kerkisin ennen keski-ikää tähän junaan! Alle nelikymppisenä ("Uraa!") kalorilaskurit tanassa päin sepelvaltimörköjä.

...Mutta hetkinen, eihän Rellu tähän voi liittyä? Voi se.

Tiistaina menin diabeteshoitajalle, ja terveyskeskuksen pihalla havaitsin, että auto kieltäytyi sammumasta. Avain oli kädessäni, mutta tämä vain jatkoi joutokäyntiään; vastikään vaihdettu virtalukko siis hajosi.

Kyllä, kaikesta huolimatta olin yllättynyt. Niitä lukemattomia, täysin ennakoimattomia tapoja, joilla auto voi sielunsa särkyneisyyttä ilmentää!

Tänään ajattelin käydä hakemassa armaan neuvonantajani korjaamolta, mutta paikalle päästessäni pulju olikin jo laitettu kiinni, etuajassa. Toivottavasti yllärit laimenevat tähän tahtiin – huomenna kun jo pitäisi mielellään ihan normipäivää ihminen. Ja ajatteli lopettaa sauhuttelun samalla vaihteeksi, ja juuri silloin ei kaipaa minkäänmoista kipinää mihinkään.

Ai juu, tämä: perjantain ja lauantain välisenä unideprivaattisena yönä napsahti päässä. Luin uutisen, että TeleFinland ryhtyy kytkykauppaamaan iFöönejä. Pitivät siinä todennäköisenä, ettei samaisia laitteita muille operaattoreille olisi tulossa, joten kun netin äärellä satuin olemaan, tilasin.

Eilen sitten – kuumeisen joulunodotuksen poltteessa – huomasin, että Elisa, ja Saunalahti, jossa tämänhetkinen liittymäni on, ryhtyy myymään kyseisiä vempeleitä ilman kytkyä. Todennäköisesti voin syyttää tästä Applea, joka tykkää jekkuilla tiedonpanttaamisella.

En minä edes tarvitse sitä. Edellisestä liittymästä on vielä toista vuotta sopimusta jäljellä, joten kohta minulla on kaksi puhelinta, ja liittymää, vaikken juuri koskaan edes soita kellekään.

En ole vielä keksinyt, miten Renault tämän onnistui junailemaan.


...Niin, tosiaan. Ja verenpaine on koholla. Mistähän tuo voisi johtua?
---
*modusta? Huomaanpa jälleen käyttäväni sanaa, jonka merkityksestä on vain harmaata utuisempi aavistus – niin on kielioppitrivia karannut luisesta karsinastaan. No, kerrankos sitä...

Ei kommentteja: