maanantai 20. syyskuuta 2010

Lauteille

Ikinä ei ole tekniikka-ajo jänskättänyt yhtä paljon kuin eilen. Kävin paikkaamassa yhden esityksen, johon varsinaisista ajajista ei kumpikaan päässyt paikalle. Ilman ainuttakaan läpimenoa, varustettuna hatarilla muistikuvilla esityksen kulusta, tekstiä otsa kurtussa tavaten.

Odotettavissa oli lievästi onnahteleva suoritus, josta kuivin jaloin selviäisi vain prosessoriaivoinen zenmunkki – vaan onneksi en friikannut kesken kaiken, vaikka sellainenkin olisi helposti päässyt tapahtumaan ilman teräxistä hermojenhallintaa (jollaisesta olen kuullut yleviä tarinoita, ja jollaisen psyykkasin muka omaavani). Selvittiin – ei täydellisesti, mutta kuitenkin. Elämässä on hyvä olla haasteita (väittävät).

Sitten suuntasin studioon, jossa Multsarit – jonka kiipparisti-taustalaulajaksi allekirjoittanut jostain kumman syystä on vastikään kutsuttu* – aloittelee urakkaansa: joka kuukausi sinkku pihalle (alkaen lokakuun lopulta), ryyditettynä oheen pykätyllä videolla.

En vielä päässyt tositoimiin, kunhan imin rokenrollin esanssia taas kehooni: tsekataan niitä tasoja, mikitellään, kerrotaan tasokkaita kaskuja. Tiivistetään olevaisuudesta olennainen narulle. Odotettavissa loistavia biisejä.

Ja äimistyttäviä keikkoja. Reenikämpillä on rimpuiltu settiä kuosiinsa, allekirjoittanutkin päässyt taas jyvälle musisoinnin flowsta. Päheetä!

Ynnä teatterin puolelle on videoinserttejä tekeillä. Hiukan taas ohjaamisen makuun siis päässyt on tää, ja kuvaamisen/editoinnin – green screen uutena kokemuksena tuomassa suunnitteluun oman mausteensa. Musiikitkin pitäisi duunata tuohon pläjäykseen.

Vielä kun saisi (taas) tämän vuorokausirytmin kohdilleen. Vaikka päivän uuvuttamana painuinkin höyhensaarille jo iltayhdeksältä, veikkaan ettei taikaiskuinen oikeentuminen päässyt tapahtumaan, koskapa heräsin jo puoli kolmelta yöllä.

Kompastelevaa unirytmiä syytän siitäkin, että jälleen ratkesin röökaamaan kesän lopulla. Vai pitäisikö tuosta syyttää itseä? Subliimia itsetuhoviettiä? Hinkua vaaralliseen elämään? Laskut on todella jo menneet sekaisin, joten en osaa enää sanoa monettako kertaa lopetan, jahka niin teen. En ihan vielä, mutta.
---
*Edellisellä levyllähän kävin jo vierailemassa, sjungailemassa taustoja pariin tsibaleeseen, ja tuohon Houtskäriin – joka yläoikealle ilmestyneestä soittimesta löytyy raidalta neljä – jollottelin myöskin liidit. Hiano piisi, tuokin.

Ei kommentteja: