torstaina, kesäkuuta 10, 2010

Luonto järkkyy

Juuri kun olen saanut vaakatasot kaivettua sen verran esiin, ettei ihan kenguruna tarvitse kämpässä kulkea, menee keittiön viemäri tukkoon.

Kyllä minä arvasin, ettei allekirjoittaneen ympärillä kuulu olla liikaa järjestystä, mutta ajattelin edelleen uhmata universumia ja saattaa urakan pahaenteisistä varoitusmerkeistä huolimatta "päätökseen" – hiljalleen ja kaikessa rauhassa ettei paikat nitkahda.

Tekniikkana olen käyttänyt voittopuolisesti nk. "strategista naamiointia", eli piilottamista, eli kaapittamista – minullahan on edelleen kaappitilaa vaikka vuokrattavaksi täällä.

Joka tapauksessa mahdollisesti jo tällä viikolla saattaa kämppä olla sellaisessa kunnossa, ettei tarvitse saada slaagia vaikka joku sattuisikin yllätysvierailulle. Ah sitä autuutta. Olen ihan oikeasti kyllä joskus ennenkin kokenut miltä tuntuu kun oma kämppä näyttää jotakuinkin normaalilta – vaikka ohimeneviähän nuo pilkahdukset ovat aina olleet.

Ja normaaliudesta voidaan tietysti olla sikälikin montaa mieltä, että löysin itsestäni RoboMopin ansiosta art deco -demiurgin. ...Tai jos halutaan viilata pilkkua, niin tässähän ei de facto ole kyse siitä art decosta, mutta kun sisustaminen menee taiteilun puolelle...

Tuo yläkuva kertoo, millaisen ratkaisun kehitin sille, ettei robomoppi mahtunut sohvien alle hyörimään. Jo vain mahtuu nyttenniin! Ja tuli vanhoille kengillekin käyttöä...

Mutta nyt karhupumpun jahtiin. Saas nähdä mitä kaikkea muuta mukaan tarttuu, ja muistinko lopulta mitä varten liikkeelle tuli lähdettyä.

Ei kommentteja: