keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Järettömiä operaatioita, osa plim

Jos on ostanut tietokoneen kymmenisen vuotta sitten, ja sitten se on pari vuotta ollut paitsioasemassa kun emolevy on ollut aivan tukossa, niin kandeeko ruveta sitä enää nostamaan jaloilleen?

Sikäli kandee, että aikaa saa ainakin kulumaan kivasti. Univajetta saa kasvatettua, ja sen seurauksena nukuttua komiasti pommeriin. Ja hermoja saa kouluttaa siinä. Ynnä oppii koneen arkkitehtuurista yhtä sun toistakin.

Ja lopulta huomaa, että koneessa, joka oli koko ajan valittamassa tilan loppumisesta, onkin yhtäkkiä pari gigaa tyhjää. Hyvä minä! kirkaisee univelkainen itselleen krediittiä, eikä yhtään rupea miettimään, notta mitäpä käyttöä koneella siltikään on.

Kaksi gigaa kun tuppaa olemaan nykyään häviävän vähän. Kun tuossa koneessa emon koko on vajaat kahdeksan giggeliä (khihihi), ei nykykoneissa juuri kannata ostella alle teran kovalevyllistä värkkiä, koskapa vuoden päästä sekin on jo pieni.

Nyt loppuu sormet, mutta onkos tera miljoona megaa, kun giga taas on vaivaiset tuhat semmoista? Että ihan helmitaulua tässä on tullut rustailtua askareiksensa...

Hmm, niin, ja sitten tuossa olisi tuo vanha Mäcci joka myöskin on aivan tukossa, jonka takaisin käyttöön ottaminen olisi ihan erilainen operaatio - plus että sitten on se vähän uudempi tukkoon mennyt puucee. Mitäpä sitä näillä keleillä ihminen muuta keksisi tehdä?

Ei kommentteja: