maanantaina, kesäkuuta 14, 2010

Ajan ytimessä

Nyt kun hallitus on tuomassa eduskunnan kumileimattavaksi päätöksen, joka lukeutuu sarjaan ihmiskunnan vastuuttomimmista virheistä, on aika katsoa menneisyyteen.

Noin vajaan tuhannen vuoden päähän taakse päin on olemassa jonkinmoista veikkausta siitä mitä on tapahtunut. On oltu kahden eri valtion alaisuudessa. Maamme läpi on vyörynyt sotajoukkoja kymmeniä kertoja. Vuorostaan suomalaiset ovat käyneet riehumassa ja hävittämässä ympäri Eurooppaa.

Sodan luonteeseen kuuluu tehdä mahdollisimman paljon tuhoa, propagandan luonteeseen taas vääristellä totuutta. Ihmisluontoon kuuluu sulkea korvat ja silmät kaikelta vähän hankalammin sulavalta infolta: mitä kauempana ongelmakohta sijaitsee, sen vähemmän sillä on painoarvoa.

Mitä kauemmas yritetään katsoa, sen epäluotettavampia tiedot ovat, mutta jos mennään kymmenisen tuhatta vuotta taaksepäin, huomataan armaan tantereemme olleen ensin parikilometrisen jään alla, ja sitten veden.

Hallituksessa kuitenkin katsotaan, että he kykenevät vaivatta näkemään 100.000 vuotta tulevaisuuteen. Ihan huoletta voidaan duunata lisää sitä tappavaa, säteilevää myrkkyä, jolle ei osata tehdä muuta kuin haudata se kallioon.

Tai sitäkään ei osata tehdä koska faktoja ei tunneta eikä kyseistä temppua ole koskaan, missään päin maailmaa, tehty. Mutta siellä se on turvallisesti maton alla, koska tulevaisuudessa ei varmastikaan ole sotia joissa pyrittäisiin perinpohjaiseen hävitykseen.

Ei tule luonnonmullistuksia, vaikka globaalista ilmastonmuutoksesta koko ajan jauhetaankin. Ihan on turvallista tämä, joten ei edes harkita oikeasti uusiutuvia, oikeasti saasteettomia energianlähteitä, joihin panostamalla niistä tulisi alati tehokkaampia.

Ei anneta häiritä sen, että uraanikaivoksetkin ovat myrkyn esiin tonkimista. Tai että ydinvoima ei pienennä hiilijalanjälkeä, vaikka sillä sitä perustellaankin. Tai että viimeisin (testi)voimalaitos ei tunnu valmistuvan lainkaan, eikä ainakaan herätä luottamusta toimiv-/turvallisuutensa puolesta.

Anti mennä vaan. Mitäpä niistä tulevista sukupolvista – eihän niistä ole puoleen vuosisataan huolta kannettu. Eikähän vaikka meidän aikanamme enää kukaan tee nk. "inhimillisiä virheitä".

Ei kommentteja: