tiistaina, toukokuuta 04, 2010

Ahi, ja sen määritelmä

Ilmankos. "Sosiaaliseen ahdistuneisuuteen on alettu kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota vuodesta 1999 lähtien, kun sen hoitamiseen käytettäviä lääkkeitä hyväksyttiin käyttöön ja tuli myyntiin."

Tuossa vaiheessa olin saanut kärvistellä jo yli neljännesvuosisadan – eivätkä kallonkutistajatkaan (-90-luvulla, kun vihdoin aloin itse ongelmaa selvittää) oikein tuntuneet saavan osuvaa diagnoosia aikaiseksi. Joku elämässä mätti ja lujaa, mutta mikä helvetti se oikein oli?

Jotenkin tyypillistä on se, etten ole näin nasevaan määrittelyyn tähän päivään tultaessakaan törmännyt, kuin mitä wikipediasta nyt löytyy:
Yleinen sosiaalisten tilanteiden pelko yleensä sisältää itsepintaista, intensiivistä ja kroonista muiden toimesta tuomituksi tulemisen ja mahdollisesti omien tekojen vuoksi nolatuksi tai nöyryytetyksi tulemisen pelkoa. Nämä pelot saattaa laukaista muiden ihmisten todellinen tai kuviteltu tarkkailu. Vaikka ihminen saattaa tiedostaa oman kanssakäymispelkonsa olevan liiallista tai kohtuutonta, on sen voittaminen usein erittäin vaikeaa.
Enpä tuota alan "spesialistinakaan" ole kyennyt napakammin tiivistämään. Skidinä koko oireyhtymää ei ollut olemassa, joten... ei ollut ihan helppoa elämä silloin. Siedätyshoito jatkuu edelleen...

Ei kommentteja: