perjantai 5. maaliskuuta 2010

Snowbound, osa III

Prkl. Eilen löysin itseni jälleen auraamattoman tien sivusta sutimassa. Jälleen kerran oli talsittava naapuri traktoreineen apuun. Melkoisen repimisen jälkeen liikkeelle vihdoin päästyäni näin peruutuspeilistä aurausyksikön saapuvan – mutta oli aikakin, iltapäivä pitkällä.

Tovin ajeltuani panin merkille varoitusvalojen muuttaneen koostumusta. Jostain syystä auton ostosta lähtien latauksen merkkivalo on palanut aina jarrua painaessa (palaneesta lampusta varoittavan duettona), mutta nyt se paloi koko ajan – ja lisäksi joku ikoni, josta tuli mieleen lasinpesuongelma (voiko sellaiselle olla oma symbaali?), joka se taas sammui aina jarrua painaessa.

Ai, ja välillä paloi myös öljynpaineen valo, ilman mitään logiikkaa. Selvästikin mittarivalot olivat seonneet. Auto tuntui kuitenkin kulkevan ongelmitta rapiat sata kilsaa monine pysähtymisine ja starttaamisineen.

Tänään sitten illankähmässä ajattelin lähteä kauppaan – vaan auto oli eri mieltä. Starttimoottori pyörähtää laiskasti, joten ilmeisesti latauksen merkkivalon olisi ollut syytä herättää jonkinmoiseen toimintaan. Vaan kun samat kuviot toistuvat jatkuvasti, alkavat omatkin patterit vähän pykiä.

Sen verran sain aikaiseksi, että sain soitettua tuonne lähimmälle korjaamolle, ja ehkä saan kiesin sinne heti aamusta, mahdollisesti vehkeimen jopa liikkeelle siihen yhteentoista mennessä, jolloin olisi vähän välttämätöntä menoa. Tai sitten en. Apatia valtaa alaa. Tätä jatkuvaa hihnan vinkumista.

Ei kommentteja: