sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Kääk! eli painohirve(e)t

Ehkä jollekulle on yllätys se, että moni aikuinen lukee Akkaria. Mutta moniko Akkaria lukeva aikuinen lukee juuri muuta?

Ei siinä mitään, kyseisessä lehdessä tiettävästi pidetään kirjallisen ilmaisun lippua korkealla, mutta alle lainaamani uutinen sinällään alleviivaa (punakynällä) stereotyyppiä aikuisista, joiden lukeminen rajoittuu pelkästään akuankkoihin. Yhdessä kappaleessa ammottaa kolme kämmiä, joista paistaa läpi että kirjoittaja ei ihan hahmota omaa kielenkäyttöään:
Aku Ankka on pakoa todellisuudesta, johon liittyy historiallinen kehys. Aku Ankkaa säilytetään muita lehtiä enemmän heittämättä niitä menemään, ja joiltakin voi löytyä todella vanhoja julkaisuja kotoa. Lehdet säilyvät sukupolelta toiselle, kertoo lehden päätoimittaja Jukka Heiskanen Voicelle.
"Aku Ankka on pakoa todellisuudesta, johon liittyy historiallinen kehys." Ehkäpä – mutta mitä on todellisuus, johon ei liity historiallinen kehys? Siis: mihin sana "johon" [on] viittaa[vinaan]?

"Aku Ankkaa säilytetään muita lehtiä enemmän heittämättä niitä menemään..." Muita lehtiä siis säilytetään pikemminkin niin, että heitetään ne menemään, vai? Onko minulta mennyt jotain ohi säilyttämisen olemuksesta?

Se kolmas lienee ihan vaan typo (mutta puuttuuko siitä v vai u?). Kukapa noita oikolukea kerkiäisi?

Juu juu, ei Kasbachkaan aina (jos koskaan) voi juhlia kielellisillä ansioilla, eivätkä nykyajan ihmiset ehkä ole sen tumpelompia kielenkäyttäjiä kuin muinaiset, mutta sieluun sattuu kun jatkuvasti lyödään kielellä päin naamaa... (...Eikäpäs! Yhtään ei nilkuta tuo ilmaisu millään ruumiinosalla.)

Ei kommentteja: