keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2010

Kahvi on vaarallista

Kofeinistin sydäntä lämmittää... tai... siis... Väittävät että Grohl on joutunut sairaalaan (ja päässyt toki jo poiskin sieltä) kofeiinin yliannostuksesta. Tässä matskua aiheesta ennen kyseistä od:tä.

Ai vitsi, harmi että häntä ei kiidätetty Turkuun salaiselle käynnille, niin olisi voinut sadat ihmiset tungeksia sairaalan edustalla pällistelemässä – kun sellainen on vissiin tosi... öh... Mitä se on?

Onko näillä ihmisillä toiveena, että kuuluisa ihminen saisi päähänsä adoptoida jonkun satunnaisen ihmisen siihen glamoröösiin elämäänsä, jossa ihmiset tungeksivat kaikkialla toivomassa, että juuri minut adoptoitaisiin glamoröösiin elämään..?

sunnuntaina, maaliskuuta 07, 2010

Kääk! eli painohirve(e)t

Ehkä jollekulle on yllätys se, että moni aikuinen lukee Akkaria. Mutta moniko Akkaria lukeva aikuinen lukee juuri muuta?

Ei siinä mitään, kyseisessä lehdessä tiettävästi pidetään kirjallisen ilmaisun lippua korkealla, mutta alle lainaamani uutinen sinällään alleviivaa (punakynällä) stereotyyppiä aikuisista, joiden lukeminen rajoittuu pelkästään akuankkoihin. Yhdessä kappaleessa ammottaa kolme kämmiä, joista paistaa läpi että kirjoittaja ei ihan hahmota omaa kielenkäyttöään:
Aku Ankka on pakoa todellisuudesta, johon liittyy historiallinen kehys. Aku Ankkaa säilytetään muita lehtiä enemmän heittämättä niitä menemään, ja joiltakin voi löytyä todella vanhoja julkaisuja kotoa. Lehdet säilyvät sukupolelta toiselle, kertoo lehden päätoimittaja Jukka Heiskanen Voicelle.
"Aku Ankka on pakoa todellisuudesta, johon liittyy historiallinen kehys." Ehkäpä – mutta mitä on todellisuus, johon ei liity historiallinen kehys? Siis: mihin sana "johon" [on] viittaa[vinaan]?

"Aku Ankkaa säilytetään muita lehtiä enemmän heittämättä niitä menemään..." Muita lehtiä siis säilytetään pikemminkin niin, että heitetään ne menemään, vai? Onko minulta mennyt jotain ohi säilyttämisen olemuksesta?

Se kolmas lienee ihan vaan typo (mutta puuttuuko siitä v vai u?). Kukapa noita oikolukea kerkiäisi?

Juu juu, ei Kasbachkaan aina (jos koskaan) voi juhlia kielellisillä ansioilla, eivätkä nykyajan ihmiset ehkä ole sen tumpelompia kielenkäyttäjiä kuin muinaiset, mutta sieluun sattuu kun jatkuvasti lyödään kielellä päin naamaa... (...Eikäpäs! Yhtään ei nilkuta tuo ilmaisu millään ruumiinosalla.)

perjantaina, maaliskuuta 05, 2010

Snowbound, osa III

Prkl. Eilen löysin itseni jälleen auraamattoman tien sivusta sutimassa. Jälleen kerran oli talsittava naapuri traktoreineen apuun. Melkoisen repimisen jälkeen liikkeelle vihdoin päästyäni näin peruutuspeilistä aurausyksikön saapuvan – mutta oli aikakin, iltapäivä pitkällä.

Tovin ajeltuani panin merkille varoitusvalojen muuttaneen koostumusta. Jostain syystä auton ostosta lähtien latauksen merkkivalo on palanut aina jarrua painaessa (palaneesta lampusta varoittavan duettona), mutta nyt se paloi koko ajan – ja lisäksi joku ikoni, josta tuli mieleen lasinpesuongelma (voiko sellaiselle olla oma symbaali?), joka se taas sammui aina jarrua painaessa.

Ai, ja välillä paloi myös öljynpaineen valo, ilman mitään logiikkaa. Selvästikin mittarivalot olivat seonneet. Auto tuntui kuitenkin kulkevan ongelmitta rapiat sata kilsaa monine pysähtymisine ja starttaamisineen.

Tänään sitten illankähmässä ajattelin lähteä kauppaan – vaan auto oli eri mieltä. Starttimoottori pyörähtää laiskasti, joten ilmeisesti latauksen merkkivalon olisi ollut syytä herättää jonkinmoiseen toimintaan. Vaan kun samat kuviot toistuvat jatkuvasti, alkavat omatkin patterit vähän pykiä.

Sen verran sain aikaiseksi, että sain soitettua tuonne lähimmälle korjaamolle, ja ehkä saan kiesin sinne heti aamusta, mahdollisesti vehkeimen jopa liikkeelle siihen yhteentoista mennessä, jolloin olisi vähän välttämätöntä menoa. Tai sitten en. Apatia valtaa alaa. Tätä jatkuvaa hihnan vinkumista.