lauantaina, tammikuuta 16, 2010

Tiukasti asiassa

Kaikkihan me vallan hyvin tiedämme, että blogikirjoitus on syytä pitää ytimekkäänä ilman ajelehtimista juolahdusten perässä sik sak. Henkkohtaisesti olen tämän tiedostanut aina, ja siitä huolimatta jokainen kirjoitus rönsyää aivan mihinkäänliittymättömiin hortoiluihin, joita en sitten oikolukiessa raatsi raakata irtipoikki.

Mikä eteen? Harjoittaako itsekuria? Suunnitelmallisuutta? ...Noilla parilla sanalla voisi aloittaa pihihitkän listan ominaisuuksia, jotka kaikkein huterimmin allekirjoittaneen luonnetta pönkittelee.

Mutta ehkä tuntisin täsmätekstiä tuottaessani oloni jotenkin... elegantimmaksi kun malttaisin pitäytyä asiassa, hyppimättä patjoilla joita juuri on tarkoitus sijata? Kokonaisempi olisi fiilis ja voisi pitää itseään täysipäisenä... mikä tietysti olisi itsensä huijaamista.

Vaan itsensä huijaaminen on taito, jota muilta kadehdin!
...Ahhaha. Haah. Ilmeisesti kuvittelen olevani vapaa moisesta hapatuksesta ja leijuvani korkealla päittenne päällä fiksuudessani ja introspekseissäni...

...Millä minä tämän jutun aloitin!? Jollain muulla aihepiirillä? Oliko sillä jotain tekemistä...?

Aivan. Pitäytyminen annetuissa premisseissä. Jep. Semmoinen on kiva tendenssi. Judanssi.

...Olenko tullut kertoneeksi, että Merkurius on peruutellut tähtitaivaalla viime aikoina aiheuttaen kommervenkkejä jutskissa? En ole, koska se ei kuulu tähän. Ihan muita teemoja käsitellään tässä kirjoituksessa. Sitä paitsi kuka noita juttuja uskoo? Ei varmasti kukaan! Kukaan, sanon.


...Olkoon tämä kirjoitus nyt opetuksena siitä, miten ei pidä kirjoittaa. Niin kuin kaikki aiemmatkin kirjoitukset. Vielä tästä kuulkaas terävöidytään. Ihan kohta. Seuraava kirjoitus on nasakka ja näppärä. Kiva on sitä lukea. Sivistyy ihmiset vallan siitä. Ihan ovat, että onpa tämän kirjoittaja tosi taitava. Niin pysyy asiassa alusta loppuun. Hattua nostetaan hänelle. Kätellään jos tavataan. Mukavia rupatellaan. Ei pyydetä nimmaria – voisi tuntea tungettelevaksi semmoisen. Eikä tuijoteta pitkään jos kaupungilla sattuu ohi kävelemään. Vähän vain nyökätään jos vahingossa silmät törmäävät katsein ohikiitävin.

Ei kommentteja: