perjantai 22. tammikuuta 2010

Seikkailujen tsaari

Viimeaikainen seikkailullinen moodini on selitettävissä sillä, että olen keräämässä voimia kirjoittamiseen, ja siksipä mieli askartelee Joseph Campbellin popularisoiman "sankarin matka" -muotin ympärillä.

Kyseistä konseptiahan kerkeästi käytetään nykyhollywoodilaisessa tarinankerronnassa. Lähes kaikki leffat on purettavissa osiinsa tuon luurangon ympärille ja leffoja tuijotellessa huomaan jatkuvasti seuraavani missä kohtaa juonirunkoa kulloinkin kuljetaan.

Kun kirjoittamisessa olen lähes aina laiminlyönyt pragmaattista juonenkuljetusta – taikauskoisesti olen kieltäytynyt arvaamasta etukäteen mihin tarina on menossa – ovat tarinalangat rönsynneet lukemattomiin suuntiin, ja touhu uuvahtanut roikkumaan, viimeistelyinspiraatiota odotellessa.

Joten olen tullut siihen tulokseen, että toden totta olisi paikallaan purkaa jutut aina osiinsa ja katsoa mihin ollaan menossa – mikä tietystikin vaatii sitä paljon kaivattua kurinalaisuutta, joka edelleen on hukassa.

Ei tässä mitään uutta. Lukemattomissa projekteissa ongelma on täsmälleen sama: tiedän vallan mainiosti, mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä – vaan spontaaniuskaipuinen luonteeni kieltäytyy yhteistyöstä.

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, Campbell on laajentanut konseptiaan myös self-helpin puolelle. En ole kirjaa käsiini saanut, mutta veikkaan, että siinä suhtaudutaan elämän haasteisiin juurikin sankarin matkana, jossa vaikkapa uusi työpaikka ajaa toisen näytöksen asiaa, ja koko seikkailun tarkoitus on tehdä päähenkilöstä parempi ihminen.

Ah, mutta Googlehan on näemmä skannannut kirjan luettavaksi. Kätevää. Ilmeisesti tuo pitää lukaista sitten... (haamu klo 10.05:) Eipä tuo kokonaan olekaan näemmä luettavana, mutta laajahko otanta kuitenkin.

Ei kommentteja: