maanantai 18. tammikuuta 2010

Pätemisentarvetta

Itse kunkin henkkohtaisena tavoitteena on varmastikin tuntea itsensä fiksuksi, kuvittelisin. Tuon kääntöpuolena, ja loivennettuna mutta särmikkäämpänä tavoitteena on onnistua kulkemaan elämänsä aittapolkua tuntematta olevansa tyhmä.

Ensimmäistä tavoitetta motivoi hyväksynnän hakeminen, jälkimmäistä hylkäämisen pelko. Vaikka kysymys on yhdestä ja samasta asiasta, on niissä kuitenkin fundamentaalinen ero suhtautumistavassa.

Mutta miksi me haemme hyväksyntää? Miksi pelkäämme hylkäämistä, ja miksi (epä)onnistuminen toisinaan yhdessä ainoassa valintatilanteessa laukaisee primaalivietin?

Ei kai ketään heivata täysin yhteisön ulkopuolelle yhdestä kämmistä? Toisaalta yksi papukaijamerkki ei tee kenestäkään kunniakansalaista.

Jokainen meistä on yhtä aikaa sekä fiksu että tyhmä, mutta henkilökohtainen valinta on, kumpaa katsomustapaa painottaa. Jos enemmän pelkää hylkäämistä kuin hamuaa hyväksyntää, heittäytyy lopulta passiiviseksi.

Vaan miten katsomuksensa voi valita? Tunteet, tässä tapauksessa kunnianhimo ja pelko, ovat fyysisiä toimintoja. Jos ahistaa, hengität todennäköisesti pinnallisesti ja sydämesi pumppaa tarpeettoman nopeasti.

Jos taas himoitset ystäviä menestystä vaikutusvaltaa... onko se kompleksisempi tilanne? Miltä se tuntuu? Missä se tuntuu? Noin äkkiseltään itse isoaminen ei tunnu missään, mutta hyväksyntää vastaanottaessa ryöpsähtää aivot tulvilleen endorfiineja.

Onko kyse riippuvuudesta? Saako tarvetta koskaan todella tyydytettyä? Fiksuus on suhteellista, samoin tyhmyys. Lopputuloksen tulkitsee lopulta hamuaja itse – ulkopuolisilla on vain omien egojensa mielipiteitä asiasta. Ja sama kamppailu sisällänsä.

Mikä tahansa ylen määrin elämää vallitseva tunnevipu on itse asiassa pakkomielle. Teemmekö me päätöksiä, tai jätämmekö tekemättä, vain yhden asian takia? Siksi, että primaaliviettimme pamppailuttaa sydäntä pelkästä ajatuksesta, joka automaattisesti pyörittää filmikelaa joko triumfista tahi maan alle vajoamisesta? Olisiko olemassa vaihtoehtoista motiivia?

Ei kommentteja: