sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kaikki tasan

Yhtä asiaa minä en ymmärrä. ...Kohtuuden nimissä on huomautettava, että on useampiakin asioita, joiden hahmottaminen tuottaa vaikeuksia, mutta keskitytään nyt vain tähän yhteen. Sanoinko eilen, että en pysty keskittymään yhteen asiaan kerrallaan? Voi olla, mutta unohdetaan sekin nyt.

Tasaveromalli. Minkä ihmeen takia sitä ei oteta vakavasti? Kyseinen malli parantaisi varsinkin suurituloisten kassavirtaa, ja kun kyseiset hemmot lainsäädännöstäkin pääosin vastaavat, voisi kuvitella.

Mutta ennen kaikkea asiat yksinkertaistuisivat huomattavasti. Kun kaikesta verotettaisiin samalla prosentilla, jota voitaisiin tarkistella vuosi kerrallaan, jäisi ylenmääräinen sumplaaminen vähemmälle. Voitaisiin keskittyä vähemmän imaginaarisiin segmentointeihin.

Nythän eri veromuotoja säädellään holtittomasti eessuntaas, loputtomia puheenvuoroja pidetään puolesta ja vastaan – ennen kaikkea vastaan, kun vastustamisesta tulee pontevampi olo. Roikutaan lillukanvarsissa ja aina, väistämättä, joku taho on epiksessä tilanteessa.

Ja jos satut saamaan palkankorotuksen, huomaat siitä jäävän käteen häviävän kokoisen marginaalin kun tulit nurvahtaneeksi seuraavaan veroluokkaan, mikä harmittaa enemmän kuin lisäys lämmittää.

Äkkiseltään keksin kaksi syytä tasaveron vastustamiseen. Ensimmäinen on vanha kunnon inertia. Asioita ei haluta muutettaman, koska sitten maailma muuttuu, ja maailman halutaan pysyvän samanlaisena, vaikka se ei koskaan niin teekään.

Toiseksi hyvätuloiset ovat yleisesti niitä, jotka jaksavat laskeskella miten tulot kannattaa ottaa, ja siis mikä nyt ylipäätään on kannattavinta. Ja mitä enemmän noiden asioiden kanssa tykkää pelata, sen paremmin osaa kiertää verot ja muut miinat.

Liika yksinkertaisuus ottaa tuon edun pois: ei voi enää haeskella viekkaita tapoja olla fiksumpi kuin muut. Sellainen nakertaa itsetyytyväisyyttä.

Ilmiselvästi järkevää uudistusta siis on torppaamassa vanha tuttu parivaljakko: laiskuus ja pompösiteetti.

Ei kommentteja: