tiistai 15. joulukuuta 2009

Unta, ei unta

Tällä ehkä on jotain tekemistä vuodenajan kanssa. Harmi etten ole tilastoinut nukkuma-aikojani, mutta jos olisin, kävisi ehkä ilmi, että päivänseisaukset sotkevat vuorokausirytmiä enemmän kuin päiväntasaukset.

Kun aurinko käy vain kääntymässä taivahalla, tai vastaavasti jos pimeä ei malta laskea ikinä, sotkeentuu poloisen todellisuusturistin sisäinen kello pahasti.

Edellisenä aamuna menin seitsemältä nukkumaan – vain siksi että netti sattui kaatumaan. Heräsin iltapäivällä niin, että ehdin juuri avata verhot ennen auringonlaskua – joten hämmästykseni oli joltinen, kun huomasin urvahtavani jo puolilta öin. Päätin hyödyntää tämän, oletettavasti pakkasesta johtuvan sattumuksen.

Vaan sitten heräsin 2.33. Joten kun tähän asti vuorokausirytmin sekaantuminen kulki jotenkin loogisehkossa pitenevässä syklissä, tapahtui nyt omituinen nyrjähdys, jonka vaikutusta on hankala ennakoida.

Houkuttaisi ruveta testaamaan systeemiä, jossa muistaakseni ollaan nelisen tuntia hereillä, sitten napataan parinkymmenen minuutin torkut, sitten ollaan taas nelisen tuntia hereillä... Ihan yhtä tolkullinen systeemi kuin tämä [epä]luomusyklikin – jossa siis luontainen, sisäisen kellon sanelema 28 tunnin vuorokausirytmi koitetaan pusertaa 24 tuntiin...

Ei kommentteja: