lauantai 5. joulukuuta 2009

Tuijotustesti (kenttätutkimusta)

Rupert Sheldrake tutkii mahdottoman mielenkiintoisia asioita. Olen paraikaa lukemassa kirjaansa "Miksi koirasi tietää milloin olet tulossa kotiin", joka syventää yhtä laitaa morfisten kenttien, eli morfogeneettisen resonanssin tutkimisessa.

Koirilla tuntuu olevan erityisen tarkka vainu sen suhteen, milloin omistaja päättää lähteä kotiin, ja reagoida siis tuohon aikomukseen, joka saattaa tapahtua kaukana aistien tavoittamattomissa – mutta kirjan mukaan Norjassa on ihan oma sanansa sille, että ihminen saa ennakkoaistinnan läheisensä saapumisesta: vardøger. Suomessa kai suurin piirtein samaa tarkoitetaan sanalla etiäinen.

En tiedä missä määrin Sheldraken tutkimuksiin suhtaudutaan vakavasti, ja missä määrin niitä leimakirveillään parapsykologiaksi. Sheldraken hypoteesit ovat siitä ongelmallisia, että vaikka tilastollisten tutkimusten mukaan morfisia kenttiä tuntuisi olevan, kukaan ei tiedä mitä ne ovat – ja kun ilmiötä ei voida mitata, se mielellään sivuutetaan.

Tässä pätkässä syvennytään (erinomaisen brittiläisesti) siihen, pystyykö ihminen aistimaan milloin häntä tuijotetaan:

Tätä teoriakenttää sivuaa myös Jungin tunnetuksi tekemä kollektiivinen alitajunta (ja synkronisiteetti toki myös) – jonka ansiosta vaikkapa puhelimen, elokuvan, levysoittimen ja sähkölampun "tosiasiallisen" keksijän manttelia hivutetaan milloin kellekin, koskapa ideat ovat samoihin aikoihin pulpahtaneet tietoisuuteen usealla suunnalla toisistaan riippumatta.

Järjettömän kiehtovaa, tämä kaikki. Taidan taas vaihteeksi huppeloitua tämän teeman aihelmiin ihan urakalla.

Ei kommentteja: