maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Räyhähenkiä

Ihan alkuun Jack Bauerilla on asiaa joulupukille:

Tulin joku aika sitten katsoneeksi Kieferin tähdittämän leffan Mirrors (nimi on jälleen osoittautunut ylivoimaiseksi suomentaa). Tuotantoyhtiönä näyttää olevan Fox siinä kuin 24:ssäkin, ja kokemus oli samalla tavalla puuduttava – poliittinen salakähmäily oli vain vaihdettu räyhähenkiin.

Peileissä tuntui asustavan jotain hyvin väkivaltaista – mikä tehtiin selväksi heti ensimmäisillä minuuteilla jokseenkin verisellä kohtauksella*. Yllättäin kukaan ei ottanut päähenkilöä tosissaan, ja enin osa ajasta hassattiin jostain syystä tämän asian alleviivamiseen – mikä on typerintä mitä kauhuleffassa voi tehdä.

Jos minä vaikkapa sattuisin törmäämään kummitukseen, en hetkeäkään kuvittelisi että minua pidettäisiin täyspäisenä jos siitä kertoisin. Joten miksi niin monta sarjaa/leffaa rampautetaan itsestäänselvän asian tolkuttamiseen? Päähenkilö saadaan kivasti naakeliin, mutta kauanko tuollaista jankkaamista jaksaa katsoa?

Myöskin tunnereaktioita oli ihan turhaan paisuteltu – vähemmästäkin tajuaa että synkältä tuntuu kun maailma kaatuu.

Toisin oli toimittu iäisyys sitten Poltergeistin kohdalla. Satuin samalla alelaarireissulla koppaamaan tämänkin pätkän – jonka näihin asti olin onnistunut itseltäni pimittämään – mukaan.

En itse asiassa yhtään tiennyt mitä odottaa, kun huomasin Spielbergin lykänneen ohjaamisen Tobe Hooperille, joka tunnetaan paremmin Texasin moottorisahamurhaajasta – jota sitäkään en ole nähnyt (enkä tiedä haluankokaan). Mutta kun tarina oli Steveniä, niin isommilta yllätyksiltä säästyttiin – mikä kertonee siitä, että Hooper ei kovin vapaasti saanut huseerata.

Uudessa talossaan vainotuksi joutunut pariskunta kävi kertaalleen naapurilta tiedustelemassa, josko jotain outoa olisi siellä huomattu, mutta tuon vaivaantuneen tuokion jälkeen tajusivat heti ottaa yhteyttä ihmisiin jotka samantien tiesivät mistä oli kyse, ja päästiin etenemään juonessa pään seinäänlyömisen sijaan.

Ei noista pätkistä kumpikaan ihan kärkikastiin kyllä noussut. Peilit nappasivat loppuratkaisullaan pisteitä, ja vanhemmat räyhähenget taas lakonisemmalla otteella, ja sillä ettei aika kovin pahasti ollut lopulta yli kävellyt.

Tuotesijoittelu Poltergeistissa taisi olla ennennäkemättömän sumeilematonta kun lastenhuone jostain syystä pullisteli Tähtien sota -krääsää...
---
*En sitten tiedä kuinka paljon teatteriversiota on kaunisteltu, mutta reittaamaton pätkä ei juuri mielikuvitukselle jättänyt tilaa...

Ei kommentteja: