keskiviikkona, joulukuuta 16, 2009

Ja univajekokeilu päättyy tähän...

Unideprivaatio on vänkä juttu. Sen ajamana voi tulla mieleen ruveta testaamaan unirytmiä, jossa tulee nukkuneeksi vielä vähemmän kuin sekavalla rytmillä. Toisin sanoen: ei tule ajateltua ihan selkeästi.

Tämä kokeilu (jonka aloitin siis tällä jutulla vajaa vuorokausi sitten) on kyllä mielenkiintoinen tajuntasukellus, ja uskoisin pystyväni pitämään kiinni tuosta rytmistä – mutta sattumoisin juuri ensimmäisen polyfaasivuorokauteni lopulla tuli töllöstä Prismadokumentti, joka oli ytimekkäästi nimetty: "Väsymys tappaa". Synkronisiteetti jyllää jälleen passelisti.

Onnistuin näkemään ohjelmasta vain lopun, joten kävin Areenalla katsomassa jutun kokonaan. Kahlaamani polyfaasisivut tuntuivat olevan vahvasti sitä mieltä, että kahdeksan tunnin unentarve on myytti, ja jotkut ovat jatkaneet puoli vuotta ja pitempään tuntien itsensä erinomaisen valppaiksi ja energisiksi alkuvaikeuksista selvittyään. Mutta ehkä se tunne on vain univajeen aiheuttamaa euforiaa?

En tiedä, enkä lähde kuitenkaan tämän pidemmälle kokeilemaan. Kuten sanottua, testaisin tämän kyllä mielelläni, mutta jos vaikkapa lähipäivinä tulee asiaa autonrattiin... ei hyvä. Siihen vielä lisäksi univajeen aiheuttama rääkki kropalle – metabolismi menee huiskin haiskin ilman konservatiisempia unimetodeja. Joten tämä päättyy tähän.

Nyt vain pitäisi jotenkin ratkaista millä tuon penteleen vuorokausirytmin saisi ruuvattua järjellisille radoille. Ei minua nytkään isommin nukuta vaikka takana on pari perin vähäunista vuorokautta.

1 kommentti:

kasbach kirjoitti...

13 tuntia nukuttua ja auringonlaskuun herätessä jotenkin tuntuu että kaikki ei vielä ole ihan reilassa... Rasittava homma tämä henkinen jetlag