perjantaina, joulukuuta 04, 2009

12, rok

Ylläoleva strippi ilmaantui virtuaaliuniversumiimme juuri sopivasti. Olen nimittäin paraikaa lukemassa Ritchie Blackmoren elämäkertaa, ja tuossa opuksessa kerrotaan, miten kitarasankarimme aloittaessa uraansa, kitarakaapin nk. "kaakko" oli todella kahdessatoista. Sillä täytyy olla jotakin tekemistä brittien tolkuttoman mittajärjestelmän kanssa – ja perusta samassa babylonialaisessa sorminivelillälaskemisessa kuin kellotaulullamme. Saadappa jostain tuommoinen skobe – oispa vähän reteetä lähteä keikalle sen kanssa.

Mitäs Ritchie kirjan mukaan muuta? Onko semmoinen itsekeskeinen paskiainen hän kuin mitä maineensa ja nyreä olemuksensa väittävät? Siltä todella vaikuttaa – meissä musiikintekijöissä meitä egosentrikkoja riittää. Kun tunteita ilmaisee lähinnä vain musiikin kautta, ei empatia (tai sym-) juuri kulu käytössä.

Tyypissä kiteytyy myös pari heviin liitettävää stereotyyppiä: tolkuton volyymi ja hillittömän nopea soittaminen (varsinkin uransa alussa – mikä lienee kaikkien nuorten miesten sisäänrakennettu ominaisuus kylläkin... Joka tapauksessa kirjassa monen suulla taivastellaan kuinka tavattoman nopea Blackmore oli) – sekä okkultismi.

Erinäisiäkin henkimaailman yhteydenottoja on järjestetty milloin missäkin – Chopinin haamu ja Baal ovat ainakin saaneet parkkiintuneempiakin bändinjäseniä singahtamaan ulos spiritismi-istunnoista. Jos en väärin muista, niin vähintäänkin yksi kosketinsoittajista hurahti sittemmin perin kristityksi* – epäilemättä häneen suunnattujen kummitusjäynien suuresti kannustamana.
---
...Eipä kätevää: Spotifysta ei tietenkään löydy niitä marginaalisempia julkaisuja, niin kuin vaikka Joe Lynn Turnerin laulamaa Deep Purplea tai viimeistä "Rainbowta" (suluissa siksi että ainokaisen levynsä kokoonpano oli niukin naukin bändi). Jälkimmäinen minulla kyllä on jossain c-kasetilla, mutta Slaves and Masters puuttuu kokemusvarastosta täysin.
---
*Tämä tiedonrippunen ei kylläkään ole kirjasta, mutta minulla on ihan sellainen muistikuva, että Tony Carey ottaisi mielikuvituskaverit nykyään sen verran tosissaan että ristiin tulee turvanneeksi...

Ei kommentteja: