perjantai 27. marraskuuta 2009

Tänään on hyvä päivä shoppailla

– liikkeissä lienee tilaa himpun verran enemmän kuin normisti. Palvelu pelaa eikä tule hiki. Jonottaa ei tarvitse.

...Mitä? Kulutuksen vastainen päivä? Tällä halutaan siis kolkuttaa minun omatuntoani? Minun omatuntoni on minun!
Noh, jos ihan tarkkoja halutaan olla, omatunto on juurikin kaikki muut kuin minä – se naputtava ääni silloin kun tiedän tekeväni – tai aikovani tehdä – toisin kuin oletan ihmisten keskimäärin minun haluavan käyttäytyä.

Omatunto on salakähmäinen konspiraatio jota ympäröivät ihmiset jatkuvasti aivopesevät selkäytimeen. Henkinen korsetti.
Mutta pentele, juuri on saatu kauppojen aukioloajat vapautettua, ja sitten halutaan etten mene edes arkena ostoksille! Mitä minä sitten teen? Käkin kotona? Puntaroin... asioita? Harrastan kulttuuria?

Ameriikkalaiset kaupat juuri tänään tarjoavat kamaa siihen hintaan johon tinkimällä muutenkin saisit kulut laskettua! Juuri tänään! Ah, happi loppuu, pyörryttää. Joka vuosi nykyään sama juttu.

Ei kommentteja: