perjantai 20. marraskuuta 2009

Panta rhei* ...unohti ennustaja sanoa

Profeettoja riittää meidänkin aikanamme – enkä puhu nyt mielikuvituskavereista. Tulevaisuuden vallitsevaa olotilaa koitetaan ennustaa jatkuvasti niin pörssissä kuin eduskunnassakin – ja meidän tavallisten tallaajien toimintaa koitetaan kammeta vallitsevien ennusteiden paineistamaan suuntaan.

Meissä kaikissa on ennustajan vikaa – ja pitääkin olla, jotta voimme tehdä jonkinmoisia suunnitelmia. Klappia noiden suunnitelmien suhteen aiheuttaa se, että kuvittelemme tulevan samanlaiseksi kuin nykyhetki. "Tottahan voimme varastoida ydinjätettä tuhansiksi vuosiksi, koskapa kykenemme täyttämään kalenterin pitkälle ensi vuoteen..."

Maailmaa on hankala hahmottaa, koska pollaraasumme ei yksinkertaisesti pysty handlaamaan kaikkea informaatiota. Emme tiedä mihin tiedonsirpaleeseen voi luottaa ja mikä taas on misinformaatiota. Pörssikin toimii käytännössä kollektiivisen uskon varassa.
Validin matskun erottelua "helpottaa" se, että olemme laumasieluja: äänekkäin totuus tuntuu totuudellisimmalta – monesti vielä silloinkin kun kaikki evidenssi viittaa päinvastaiseen suuntaan. Tai silloin kun puhutaan sinnikkäästi asian vierestä.
Paraikaa katuparlamentti kiehuu aukioloaikojen katalysoimasta tuomiopäivästä. Eittämättä osa arvauksista osoittautuu oikeiksi, mutta suurin osa menee metsään. Kaikki pikkukaupat eivät oletettavasti kaadu – mutta osa sen tulee tekemään. Kauhua herättää lopultakin se, että asiat muuttuvat.

Kun päivät seuraavat toisiaan verrattain samanoloisina, jää helposti huomaamatta, että maailma muuttuu ihan jatkuvasti. Ne asiat, jotka olivat todellisuutta lapsuudessa, ovat kadonneet. Tilalle on tullut kaikenlaista josta ei osannut edes haaveilla. Maailmanloppu silti sitkeästi lykkää tuloaan.

Vaikka suurin osa ennusteista menee pieleen, niihin silti luotetaan, sitä härkäpäisemmin mitä enemmän meteliä pidetään. Pakko kai se on. Ei kestä pää jos kaikki pitää koko ajan kyseenalaistaa.
Vastikään MOTissa oli erinäisiä asiantuntijoita, jotka kertoivat ilmastonlämpiämispuheiden lepäävän hyvin suppean ja filtteröidyn tutkimusaineiston päällä – jota lisäksi pimitetään niin, että vertailevan tutkimuksen tekeminen on mahdollisimman hankalaa. Tuo ohjelma on vaiettu kuoliaaksi – koska "Totta kai ilmastonmuutos on tulossa!"
Ilmastonmuutoksesta on jauhettu päivittäin jo useamman vuoden ajan, joten sen täytyy olla tulossa. Kyseessä on kuitenkin profetia, jonka tosiasiapitoisuuden näkevät seuraavat sukupolvet. Ohjelmasta päätellen on olemassa lukuisiakin tutkimuksia, jotka kyseenalaistavat vallitsevan ennusteen – mutta eihän tässä enää jaksa kääntää takkiaan, kun vasta on tähän paradigmaan tottunut.

Hiilijalanjäljen pienentäminen on paikallaan ja erinomaisen kannatettavaa, en minä sitä. Ennuste ilmaston lämpiämisestä voi myös olla oikea – mikäpä asiantuntija minä olen. Kenties on jo myöhäistä tehdä mitään. Maailma joka tapauksessa muuttuu, halusimme me sitä tai emme.

Maapallo voi, sille tuulelle sattuessaan, päivässä kääntää vallitsevan ilmaston toisenlaiseksi. Ihminen kykenisi siihen täysimittaisella ydinsodalla. Omalla saastuttavalla tavallaan ihminen on vaikuttanut maapallon oloihin, mutta ei maapallo siitä välitä. Luonto ei välitä, vaikka miten traagisilta meistä näyttävät kuvat öljyssä rimpuilevista lokeista.
Maapallo ei ole antropomorfinen tunteva olio. Maapallo ei kärsi – se muuttuu fysiikan ja kemian lakien mukaan. Me taas olemme edelleenkin osa luontoa – emme jumalolentoja.
Jos ilmasto muuttuu (niin kuin se koko ajan tekee), ihminen eliölajina sopeutuu – prosessi johon varmasti liittyy henkkohtaisia tragedioita, kuten kaikkeen aina.

Jos ihminen ei sopeudu, se kuolee sukupuuttoon – eikä ole ihan ensimmäinen eliölaji jolle niin käy. Itse asiassa ihmiskunta väistämättä joskus kuolee sukupuuttoon. Maapallokin todella tuhoutuu joskus. Nämä apokalypsit eivät vain tapahdu huomenna, yhtäkkiä. Ehkä. Edes geenimanipuloinnilla.

Itse näen ilmastonlämpenemishysterian yhtenä omnipotenssiharhan ilmenemismuotona. Profetointihan futaa parhaiten, jos siihen liittyy visioita maailman loppumisesta [siis: maailman sellaisena kuin sen nyt koemme {ikään kuin kollektiivinen kokemuksemme olisi yhtään samanlainen kuin yksilön tykönään prosessoima}].
Mikä nyt kellekin maailmanloppu on. Jollekin se on sitä, että sähköt on poikki tunnin.
---
*Kaikki virtaa.

Ei kommentteja: