tiistaina, marraskuuta 17, 2009

Logiikka, tuo koskematon instrumentti

Allekirjoittaneellahan ei tunnetustikaan järki pakota päätä erityisen paljon. Kuten eilisestä hyvin muistatte, onnistuin jumittamaan autoni eturenkaat jollain maagisella tavalla.

Joku fiksumpi olisi tarkistanut asiat tolkullisessa järjestyksessä. Minä en.

Kuviohan solmiutui näin: menin sunnuntaina laittamaan autoa lämpiämään, kun panin (niukin naukin tietoisesti) merkille, että auto oli jotenkin kallistuneen oloinen (ei finanssipoliittisesti [harmi kyllä... ehkä sellaistakin joskus tapahtuu?], vaan horisontaalisesti).

En olisi tuolla varmaan vaivannut päätäni ennen kaupoille lähtemistä, mutta satuin kulkemaan eturenkaan ohi – ja siis vihdoin tajusin, että rengas oli tyhjä. Olinkin auton oston jälkeen vähän aprikoinut, josko ilmaa oli tarpeeksi kumeissa...

Rengasliikkeitähän ei tuohon aikaan sunnuntai-iltaa ollut auki, ja pirkale: olin vastikään edelliseen koslaan hommannut koko talvirengassetin, joten hinkua uuden satsin shoppailuun ei isommin ollut.

Rivakkana kaverina ruuvailin kesärenkaan tyhjentyneen tilalle, ja kävin noutamassa aiemmasta samanmerkkisestä jääneet talvirenkaat – vaikka totesinkin niiden olevan hiukan liian pienet tähän malliin.

Vaan kun edellisessä – vastikään lopullisesti lauenneessa – kärryssä oli edellisen talven yli ollut väärän kokoiset renkaat, ehkä uskaltautuisin kaupassa käymään noilla.

Vaihdoin eteen renkaat, ja hyppäsin biiliin. Brum brum, skriik. Jostain syystä eturenkaat eivät enää pyörineet. Ylinopea kvanttinyrjähtänyt johtopäätös: jarrut olivat yhtäkkiä jumahtaneet ilman mitään varoitusta!

Tässä kohtaa tolkullisempi ihminen olisi vetänyt oikeat johtopäätökset ja vaihtanut takaisin epäsuhtaisen kesä-/talvirengas-parin – ja myöntänyt että seuraavalle päivälle olisi syytä buukata poikkeaminen rengasliikkeessä. Vaan en minä.

Ylisumea logiikka hirtti päälle. Kuvittelin auton jollain maagisella tavalla jumittavan siksi, että edessä ja takana on erikokoiset renkaat. Joten vaihdoin takarenkaatkin. Tässä on tietty logiikka. On on.

Mutta yllättävää kyllä, auto ei edelleenkään liikkunut.

...Tämä tarina jatkuu vielä sinnikkäällä pään-seinään-lyönnillä ja yhä sumenevalla "logiikalla", mutta oikaistaan – ei kehtaa kaikella järkeilyn väistelyllä rasittaa vatsalihaksiaan kramppaavia lukijoita...

Hinautettuani auton korjaamolle ja referoituani juonen pääpiirteet, haalariveikkonen kumartui tsekkaamaan tilanteen: "Sulla on liian pienet vanteet. Eivät mahdu pyörimään."

En minä enää tässä iässä osaa hävetä järjenpuutettani – sitä paitsi takarenkaathan mahtuivat pyörimään koostaan huolimatta. Näillä aivoilla nyt vain ei syy-seuraus-suhteita voi aina hiffata.

Huok. Joten tuskin vastaavat tapaukset tähän tulevat loppumaan...

Ei kommentteja: