tiistai 6. lokakuuta 2009

Kuusesta katajaan

Vielä kerran Derren Brownista (spoilerivaroitus, huom.)... Nimittäin hänen neliosainen sarjansa, joka siis alkoi lottonumerojen oikein ennustamisella, onnistui viimeisen osansa viimeisellä minuutilla tekemään täydellisen mahalaskun.

Tällä kertaa oli tarkoitus moninkertaistaa ruletissa, kertapanostuksella, pahaa-aavistamattomalta katsojalta hypnotisoidut 5000 puntaa. Koko jakson ajan polttopistettä kuumennettiin yhteen hetkeen, ja sitten... kuula putosi pykälän verran ohi siitä mihin panos oli laitettu. Ohjelma – ja siis koko sarja – päättyi tyrmistykseen.

Tuossa kohtaa kiteytyi juurikin taikuuden nykyhetken tilanne. Oikeastaan taikuuden nykyhetki on aina samassa tilanteessa: miten tehdä jotain ennennäkemätöntä, kun vähänkin pidempään kehitystä seurannut huomaa temppujen toistavan samoja kaavoja – eri artistit varioivat samoja temppuja kiusallisen selkeästi, käyttävät peräti samoja taikurikaupasta ostettuja propseja ja muutenkin näyttävät toisinaan imitoivan kolleegoitaan.

Täytyy olla turhauttavaa olla taikuri, kun koko homman perusta on siinä, miten hyvin pystyt valehtelemaan harhautuksesta, joka on yleensä hyvin, hyvin yksinkertainen. Brownilla on etunaan ollut se, että vuosia hänellä on ollut mentalismin mukanaan tuoma vaikeastiselitettävä elementti hallussaan. Spektaakkeli on tapahtunut pään sisällä... mutta tällä kertaa hän koitti venyttää rajoja vähän liikaa.

Vieläkö tuosta noustaan, vai narahtiko ura tähän? Vai oliko mahalasku kenties tarkoituksellinen? Pakkohan tuo eeppinen moka on lunastaa jollain spektaakkelimaisella korjauksella, joka kertoo häviön olleen tahallinen harhautus, jotta... öh... varsinainen temppu... höö... Ihan koska tahansa DB kertoo jujuttaneensa kaikkia ja... ömm... En kestä! Kaikki sankarit pettävät lopulta.

Suokaa anteeksi, minun on nyt itkettävä itseni uneen... josta herätessäni huomaan kaiken olleen vain pahaa unta, joohan?

Ei kommentteja: