torstaina, lokakuuta 15, 2009

Auton-osa-lotto

Aah, auto – tuo taikanesteellä automaagisesti kulkeva vekotin. Se myös hajoaa maagisella tavalla moneen kertaan samasta kohdasta.

Noin vuosi sitten löysin itseni pimeästä kylmyydestä liikkumattoman auton sisällä odottelemassa hinausta. Tällä kertaa en ollut itse ohjaksissa, ja taisin olla luurit korvilla musiikintekopuuhissa kun puhelin soi – mitä en siis huomannut.

Aamusella sitten panin merkille vastaamattoman puhelun – vanhassa luurissani, joka jostain syystä näytti tänään olevan 4. tammikuuta vuonna 2002. Jostain syystä en osannut odottaa huonoja uutisia, vaikka kyseinen auto on siis hajonnut jo niin monta kertaa etten enää välitä laskea...

Kuulosti siltä, että laturi hajosi aivan samoin kuin vuosi sitten – ja että kaara on nyt hinautettuna juurikin samaan korjaamoon jonne se edelliselläkin laturinkorjausreissulla vietiin. Kohtalo? Epäilemättä.

Minulla ehkä voisi olla jossain kuitti tuosta vuosi sitten vaihdetusta laturista – mutta koskapa se oli... Miksikä sitä kutsutaan? Laturi, joka ei ole uusi, vaan jotain muuta. Käytetty?

Niin, tuskin menee huoltotakuuseen käytetty laturi. Mutta että vain vuoden kesti. Tämä on jo kolmas värkki, joka on ehtinyt hajota kahdesti puolitoistavuotisen omistajuuteni aikana samaisessa autossa... Vai onko tämä jo kolmas laturi? Alkaa tosiaan mennä laskut sekaisin.

Mutta kun siis jonossa on muutama muukin korjattava kohde tuossa kiesissä... En minä varsinaisesti pyytänyt tätä, enhän?

Karman laki sanoo että pyysin kyllä, edellisessä elämässä. Ja Jungin teoriat kollektiivisesta alitajunnasta varmaan väittävät, että olen ihan itseäni kampittaakseni mennyt hankkimaan alleni sellaisen koneen joka on jo tehtaalla rakennettu aloittamaan hajoamisprosessi viime vuoden keväästä.

Ei kommentteja: