lauantai 31. lokakuuta 2009

Digitaalinen elämänkaari

Digiboksi lakkasi toimimasta. Tai oikeastaan kake. Tai sitten boksi lakkasi reagoimasta säätimeen. Joka tapauksessa: napeista ei tapahtunut mitään. Hetki sitten olin vielä kelannut kivasti, ja sitten ei mitään.

Seuraavan illan vielä sulattelin onnettomuuden kriittisyyttä. Ilman kaukoa en pystynyt tekemään muuta kuin vaihtamaan kanavia – ja sekin piti tehdä seiskytlukulaisittain kävelemällä koko monen askeleen taival boksille. Järjetön duuni!

Tallentaminen ei onnistunut, tallennettujen katsominen kyllä – ilman kelausta. Kaatuiko maailmani tuohon?

Oliko kuvavirrassa jotain niin korvaamatonta että olisin halunnut varsinaisesti tehdä mitään asialle? Eikö tuossa boksissa ollutkin tallennettuna aika monta ohjelmaa joita en vain ollut viitsinyt lopultakaan katsoa? Olenko koskaan kaivannut jotain näkemättä jäänyttä ohjelmaa, ylipäätään muistanut enää seuraavana päivänä että jotain lipesi okuläärien ohi? Eikö tavakseni ollut tullut siirtää katsominen sellaisiin hetkiin kun ei sattunut olemaan energiaa mihinkään järkevään? Ja keskeyttää toljottaminen alkuunsa tylsistymisen vallatessa keskushermoston?

Mutta eikös teeveelupa kohta veloiteta myös niiltä jotka eivät telkkaria toljota? Pakkohan se sitten olisi ratkaista tämä näkymäödeema!

Kertoisiko netti jotain – jonkin helpon tavan oikaista ongelmakohta ja palauttaa kaikki ennalleen? Ei ihan helpolla, mutta viidakkoveitsellä ryteikköä samotessa se kertoi ainakin sen, että minua on ostaessani kusetettu – mikä ei sinänsä ole yllätys kun prosessorilla toimivasta vehkeimestä kyse on.

Kyseisessä Kaonin boksissahan on usb-liitin mm. ohjelmiston päivittämistä varten. Se vain ei toimi ennen ohjelmiston päivittämistä. Siis: boksissa on usb-liitin ohjelmiston päivittämistä varten. Se vain ei toimi ennen ohjelmiston päivittämistä.

Pitäisi olla vanhemmanpuoleinen sarjaportilla varustettu pc jotta päivittäminen siis onnistuisi. Kummallista: muistelen vanhemman ja simppelimmän boksin napanneen päivitykset antennin kautta, ihan automaattisesti niitä tyrkyttäneen aina kun tarjolla jotain oli. Tässäkin näyttäisi sellainen mahdollisuus teoriassa olevan, paitsi että mitään ei tunnu löytyvän – ja taajuudet pitäisi arpomalla löytää.

Vaivannäkö nykyisen kertakäyttökulttuurin orjana tuntui ihan liian haastavalta. Voisiko huoltoon viedä ensin pelkän kaken, ja jatkaa rampautunutta hypnoosissa istumista toivoen ongelman hoituvan?

Pitäisi vain muistaa mistä oli ostoksen tehnyt, mikä taas ei oikein tuntunut pälkähtävän. Ja kuitti, semmoiset menevät yleensä hyvin hyvään talteen, kukin ihan omaan piiloonsa.

Takuuaikaa kuvittelin olevan vielä jäljellä, mutta kuittia ei tosiaan löytynyt, enkä millään saanut päähäni mistä olin rotiskon raahannut. Voisiko kaupan tilitysuumenista löytyä viite meikäläisen ostosta? Jostain alle kahden vuoden takaa – täytyyhän takuuajan olla kaksi vuotta?

Ei ainakaan yhdessä kolmesta mahdollisesta Cittarista onstunut, enkä lopulta jaksanut kaikkia puolta tusinaa vaihtoehtoa lähteä kahlaamaan.

Viitsisinkö siis maksaa huollosta, kun kyseinen boksi oli kuitenkin aika lailla paska. Tämähän oli oikeastaan onnenpotku! Kuinka monta kertaa olin kiroillut värkin tallennettua silkkaa pikselimössöä. Pääsipähän siitäkin riesasta.

Mutta voisiko tehdasasetusten palauttaminen auttaa poloisen visuaalisesti rajoittuneesta tilastaan? Monesti homman alkuun buuttaaminen poistaa ongelman näissä nykyvempeleissä. Aina kannattaa kokeilla?

Paitsi että tehdasasetuksienkin loppuunviemiseksi tarvittaisiin kaukosäädintä – minkä tajusin siinä vaiheessa kun olin pannut operaation jo liikkeelle. Prkl.

Enää ei auttaisi kuin huoltoon vienti – vaan ilman kuittia huollon hinnalla tod. näk. kustantaa koko boksin. Ja korjattua odotellessa joutuisi varmaankin olemaan puolisen vuotta ilman minkäänmoista näköyhteyttä. Näin ainakin haluan tässä vaiheessa ajatella, uuden värkin ostaneena.

Liikkeitä kierrellessäni huomasin, ettei koko Kaonia enää myydä missään. Ylipäätään digibokseja ei juuri ole myynnissä kun nykyään myytävissä töllöissä on viritin itsessään. Vähän pitkin hampain ostin tuon diVisionin boksin, jossa ei ole yhtään enempää tallennustilaa, ja joka ei ole testien kärjessä paljon kiikkunut. Takuutakin sille annettiin vain vuosi.

Toisaalta, Kaon oli TMn testivoittaja. Ja siis paska. Ainakin toistaiseksi uusi vempele on toiminut paljon kivammin. Edelleen voi ihminen nuutua väräjävän ruudun ääressä kuin lehmä pilttuussaan.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Surrealistista tajunnanvirtaständuppia

Eilen ihmetystä herätti havainto, että otsalihakset olivat jostain syystä kipeytyneet. Ihan heti ei järjellistä syytä mieleen juolahtanut – mutta syy ei ollutkaan järjellinen, vaan kaikkea muuta – ja tilanne valkeni kun jatkoin edellisenä päivänä aloittamaani urakkaa.

Olin nimittäin törmännyt tuubissa koomikkoon Ross Noble, joka tuntuu vetävän juttunsa täysin hatusta. Olin siis edellisen illan viettänyt kulmia kurtistellen/kohotellen, Noblen täyttäessä aivoni käsittämättömillä assosiaatioilla, joista – yhdistettynä tyypin habitukseen – herää väkisin kysymys: "onko tämä hippi joissain aineissa?", mutta kyllä siinä taitaa jyllätä ihan vaan syntymähumala...

Ehdottomasti seuraamisen arvoisia syrjähdyksiä nuo ovat – kyseessä taitaa olla paras ständuppaaja, johon olen tähän mennessä törmännyt, ja olen aika monta aika mainiota jo ehtinyt bongata.

Noblessa on sekin hyvä puoli, että vaikka noin viisi eri showta onnistuin tuolta löytämään, en kertaakaan joutunut kuuntelemaan samaa vitsiä kahdesti – kun useimmat koomikot alkavat toistaa itseään heti toisessa löydetyssä klipissä. Itse asiassa eksyessäni sattuvasti nimetyn kiertueen, Randomistin, epävirallisemman tallenteen pakeille, havaitsin että kiertueen eri keikat saattavat sisältää täysin erilaiset aloitukset.

Noblella on ilmeinen lahja seurata kaikkia eteen tulevia herätteitä ja kehittää täysin absurdeja kaaria, joita hän sitten omalla logiikallaan seuraa detaljirikkaisiin sfääreihin – jos ei satu kesken kaiken lipsahtamaan johonkin ihan muuhun asiaan, palatakseen kesken jääneeseen kehitelmään joskus paljon myöhemmin.

Tässä Regents Parkissa heitetty keikka, joka on mukavasti ulkotiloissa noiden muiden keikkojen vastapainoksi:

...Jo toinen britti, jonka keikalle ehdottomasti täytyy joskus päästä. Mutta ei välttämättä eturiviin, Noblella kun on siitä tapana ilmeisesti aina valita joku tyyppi silmätikukseen – ei mitenkään pahantahtoisesti, mutta jos haluaisi ihan vaan olla ja istua, se ei välttämättä onnistu juuri Noblen yleisöksi tulleelta...

perjantai 16. lokakuuta 2009

Halutaan lisää suoramarkkinointia?

Ihan vähän tuntuu siltä, että tässä tutkimuksessa on tehty johdattelevia kysymyksiä:
Tämän tutkimuksen perusteella voi sanoa, että kuluttajat toivovat tietyissä tilanteissa, että henkilötietoja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän.
Olisi tietysti kiva, jos markkinoijat osaisivat tarjota juuri sitä mitä tarvitsen, ja vieläpä mahdollisimman edukkaaseen hintaan, ja juuri silloin kun passelein aika hankinnalle olisi. Itse asiassa parasta olisi, jos tuotteet tulisivat ihan tilaamatta kotiin kun huomaan jotakin kaipaavani.

Mutta vastikään kaikki mahdolliset suoramarkkinointirajoitteet hommanneena veikkaan edelleen, että tutkimus on ollut pikkiriikkisen kenollaan johonkin suuntaan...

torstai 15. lokakuuta 2009

Auton-osa-lotto

Aah, auto – tuo taikanesteellä automaagisesti kulkeva vekotin. Se myös hajoaa maagisella tavalla moneen kertaan samasta kohdasta.

Noin vuosi sitten löysin itseni pimeästä kylmyydestä liikkumattoman auton sisällä odottelemassa hinausta. Tällä kertaa en ollut itse ohjaksissa, ja taisin olla luurit korvilla musiikintekopuuhissa kun puhelin soi – mitä en siis huomannut.

Aamusella sitten panin merkille vastaamattoman puhelun – vanhassa luurissani, joka jostain syystä näytti tänään olevan 4. tammikuuta vuonna 2002. Jostain syystä en osannut odottaa huonoja uutisia, vaikka kyseinen auto on siis hajonnut jo niin monta kertaa etten enää välitä laskea...

Kuulosti siltä, että laturi hajosi aivan samoin kuin vuosi sitten – ja että kaara on nyt hinautettuna juurikin samaan korjaamoon jonne se edelliselläkin laturinkorjausreissulla vietiin. Kohtalo? Epäilemättä.

Minulla ehkä voisi olla jossain kuitti tuosta vuosi sitten vaihdetusta laturista – mutta koskapa se oli... Miksikä sitä kutsutaan? Laturi, joka ei ole uusi, vaan jotain muuta. Käytetty?

Niin, tuskin menee huoltotakuuseen käytetty laturi. Mutta että vain vuoden kesti. Tämä on jo kolmas värkki, joka on ehtinyt hajota kahdesti puolitoistavuotisen omistajuuteni aikana samaisessa autossa... Vai onko tämä jo kolmas laturi? Alkaa tosiaan mennä laskut sekaisin.

Mutta kun siis jonossa on muutama muukin korjattava kohde tuossa kiesissä... En minä varsinaisesti pyytänyt tätä, enhän?

Karman laki sanoo että pyysin kyllä, edellisessä elämässä. Ja Jungin teoriat kollektiivisesta alitajunnasta varmaan väittävät, että olen ihan itseäni kampittaakseni mennyt hankkimaan alleni sellaisen koneen joka on jo tehtaalla rakennettu aloittamaan hajoamisprosessi viime vuoden keväästä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Käytin ääntäni

Eipä hienoa – pääsin juuri edistämään demokratiaa!

Täysistunnon nettilähetys virtasi ilman ääntä. Minä, puhelinfoobikko, pelastin nettikansan soittamalla eduskuntaan, ja noin vartissa tilanne oli korjaantunut.

...Ilmeisen vähän meitä reaaliaikaparlamentaarikkoja taitaa olla. Nimittäin lähetystä oli mennyt noin vartti ennen kuin soitin, eikä siinä vaiheessa kukaan ollut tilannetta noteerannut. Jos Kotikadulla sanottaisiin ruma sana, olisivat Ylen puhelinlinjat heti aivan kuumana...

tiistai 13. lokakuuta 2009

Paluu Apolloon

Pistin joku aika sitten Sean Lockin lyhyemmän stand-up-keikan näytille – tässä täysimittainen versio, käsittääkseni samaisessa Hammersmithin Apollossa kuin se edellinenkin pätkä:

maanantai 12. lokakuuta 2009

Rienausta?


Porukka nimeltään Paras jumalan kirkko on näemmä ottanut itselleen mission, joka on hyvinkin kannatettava – varsinkin maassa jossa uskonto matelee kaikkiin mahdollisiin rakenteisiin. Kyseinen "kirkko" kaivamalla kaivaa esiin kaiken naurettavuuden mitä raamatusta löytyy – ja sitähän riittää.

Seuraavassa pätkässä kyseinen kirkonväki pitää mielenosoitusta hiivaa vastaan – Raamatussa kun löytyy nelisenkymmentä kohtaa joissa kyseistä ainesosaa pidetään pahana:

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Well done there

Silläkin uhalla, että Kasbach kohta leimautuu DB-fanisivustoksi, pistän tähän pätkän, jonka kyseinen hemmo teki oman koneensa äärellä äskettäin. Hra Brown on ennenkin imitoinut piirroshahmo Stewietä (Family Guysta u know) – ja kommentoi tässä tuoreehkooltaan rulettikämmiään:

Kukahan kustantaisi meikäläisen katsomaan jonkun Enigma-shown jonnekin päin brittein saarta? Anyone? Feel free to stand out, you keen benefactor hiding in the shadows...

lauantai 10. lokakuuta 2009

"Rikkovat meidän ikuisen hiljaisuuden..."

Katoliset eivät ole oikein tykänneet Penn & Tellerin viimeisimmästä Bullshit!-jaksosta, jossa kerrotaan ikäviä asioita Vatikaanista – mikä on oikein hyvä syy laittaa klippiä tähän:

perjantai 9. lokakuuta 2009

Oikeasti pelottavaa?

Pienellä budjetilla tehty Paranormal Activity on, väittävät, poikkeuksellisen pelottava elokuva. Milloinkahan tuon saisi nähdäkseen? Ei varmaan ihan heti kun ei sitä ameriikoissakaan pääse näkemään kuin siellä täällä...

Paranormal Activity Trailer - Watch more Movie Trailers

torstai 8. lokakuuta 2009

Tööt

Siellä on vissiin jotain Talenttia taas menossa. En ole jaksanut moista kohkaamista katsoa, mutta tässä Barryn ja Stuartin versio brittiläisestä showsta:

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Kansas taisteli


En sitten millään jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka vuodesta toiseen ostavat kierrätettyjä Beatlesmatskubokseja. "Mahtaakohan tässä läjässä olla se tajunnan räjäyttävä, kerta kerralta haastavampi Obladi oblada? Phuii, on se, tässäkin!" Itse kyllästyin noihin biiseihin jo ala-asteen musiikkitunneilla.

Joten tässä vaihtoehdoksi spotifylinkki niille, jotka eivät halua ihan valmiiksi pureksittua musiikkia: Kansas – Original Album Classics. Parinkymmenen vuoden kuuntelupaussin jälkeen matsku ei yllättäin kuulostakaan yhtään väsyneeltä, mikä jo sinällään on saavutus.

Kansaksella (-silla? Kansaalla?) oli hillittömän progeilunsa ja aaooärrähtävän melodiavainunsa lisäksi myös maailman hienoin logo ja makeimmat levynkannet. Ja southern-rockaavista juuristaan johtuen myös kaikkien musiikkityylien olennaisin elementti, eli hevi, on myös kivasti edustettuna. Ja maailman naurettavin hajoamisperuste: uskonnolliset erimielisyydet!

Tätä kaikkeahan te ette voi tietää – paitsi jos olette Kasbachia joskus ennenkin lukeneet –, koskapa Suomessa progen kulta-aikana kuunneltiin vain löysää brittiläistä matskua. Yritin äskettäin ihan huvikseni kuunnella jonkun Yes-kokoelman kuntotreenin ryydittimeksi, mutta pakko oli vaihtaa kesken kaiken Atlantin toiselle puolelle.
---
Hitsiläinen, Kansas (mikähän kokoonpano niillä nyt sitten mahtaakaan olla...) olisi peräti Saksankiertueella juurikin tässä kuun lopussa... mutta jos olen oikein ymmärtänyt: Status Quon lämppärinä! Voiko järjettömämpää settiä kukaan keksiä? Vähän niinq laittaisi Wigwamin lämppäröimään Peitsamoa.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Kuusesta katajaan

Vielä kerran Derren Brownista (spoilerivaroitus, huom.)... Nimittäin hänen neliosainen sarjansa, joka siis alkoi lottonumerojen oikein ennustamisella, onnistui viimeisen osansa viimeisellä minuutilla tekemään täydellisen mahalaskun.

Tällä kertaa oli tarkoitus moninkertaistaa ruletissa, kertapanostuksella, pahaa-aavistamattomalta katsojalta hypnotisoidut 5000 puntaa. Koko jakson ajan polttopistettä kuumennettiin yhteen hetkeen, ja sitten... kuula putosi pykälän verran ohi siitä mihin panos oli laitettu. Ohjelma – ja siis koko sarja – päättyi tyrmistykseen.

Tuossa kohtaa kiteytyi juurikin taikuuden nykyhetken tilanne. Oikeastaan taikuuden nykyhetki on aina samassa tilanteessa: miten tehdä jotain ennennäkemätöntä, kun vähänkin pidempään kehitystä seurannut huomaa temppujen toistavan samoja kaavoja – eri artistit varioivat samoja temppuja kiusallisen selkeästi, käyttävät peräti samoja taikurikaupasta ostettuja propseja ja muutenkin näyttävät toisinaan imitoivan kolleegoitaan.

Täytyy olla turhauttavaa olla taikuri, kun koko homman perusta on siinä, miten hyvin pystyt valehtelemaan harhautuksesta, joka on yleensä hyvin, hyvin yksinkertainen. Brownilla on etunaan ollut se, että vuosia hänellä on ollut mentalismin mukanaan tuoma vaikeastiselitettävä elementti hallussaan. Spektaakkeli on tapahtunut pään sisällä... mutta tällä kertaa hän koitti venyttää rajoja vähän liikaa.

Vieläkö tuosta noustaan, vai narahtiko ura tähän? Vai oliko mahalasku kenties tarkoituksellinen? Pakkohan tuo eeppinen moka on lunastaa jollain spektaakkelimaisella korjauksella, joka kertoo häviön olleen tahallinen harhautus, jotta... öh... varsinainen temppu... höö... Ihan koska tahansa DB kertoo jujuttaneensa kaikkia ja... ömm... En kestä! Kaikki sankarit pettävät lopulta.

Suokaa anteeksi, minun on nyt itkettävä itseni uneen... josta herätessäni huomaan kaiken olleen vain pahaa unta, joohan?

3D-tetristä

Eikö Tetris ole enää tarpeeksi turhauttavaa? Kas tässäpä ratkaisu: stereogrammitetris. Todella ärsyttävää kun herpaantuessaan ei yksinkertaisesti näe palikoita...

maanantai 5. lokakuuta 2009

Hävitys on pittoreskia?

Eipä hienoa, että juuri Roland Emmerich on tarttunut aiheeseen 2012. Tuolloinhan tulee maailmanloppu, joten tyyppi, joka on leffoissaan keskittynyt sellaisiin juonen kannalta olennaisiin asioihin kuin "valtava" ja "räjähdykset"... osaa varmaankin tiivistää olennaisen pariin tuntiin?

Mietin vain että miten leffa voi loppua edes jotenkin tyydyttävästi? Sitähän en tule tietämään pätkän tullessa teatteriin, enkä sittenkään kun se on dvd:nä, edes alelaarissa. Vaan eiköhän se joskus töllöstäkin tule*. Toivottavasti ennen vuotta 12, koskapa maailma siis loppuu silloin – ja tämän spektaakkelin jääminen näkemättä kovertaa varmaan suuren reiän sieluun.

Kyseisestä leffasta on tehty jo anti-teaseri, joka näyttää tältä:

---
*ja ehkä silloin joskus on täällä korvessakin sen verran lähetystehoa ettei digiboksilta tarvitse katsella pelkkää pikselimössöä? Ai juu, mutta silloin on varmaankin menossa jo kolmas hätäinen uudistus: hd-kuva on juuri vaihtumassa 3D-kuvaan, ja vanhat tukiasemat on juuri poistettu käytöstä...

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Elävän kuvan alustoja

Olen miettinyt sen lyhärini laittamista nettiin, mutta runsaudenpula on jäädyttänyt tilanteen. Videotarjonta-alustoja alkaa olla nykyään aivan tolkuttomasti, ja esim. YouTubeen pätkä on liian pitkä.

On elämä lainaa vainen
kolmellatoista minuutillaan menee kolme minuuttia rajoituksen yli, joten dorkasti se pätkäistyisi juuri loppuratkaisun alla. Lisäisihän tuollainen tietysti kivasti suspensea, ja jälkimmäisen pätkän voisi kätevästi lisätä soittolista-ominaisuudella, kai.

Mutta koitin metsästellä jotain vaihtoehtoa. Kaksi eniten tapetilla ollutta on Vimeo ja Viddler, mutta vaihtoehtoja tosiaan on vaikka kuinka. Kaiken lisäksi jokaisessa palvelussa on kilometrien mittaiset ehdot, joita ei tietenkään jaksa kahlata läpi.

Eilen tuli mieleen, että onhan täällä Bloggerissakin videoklippimahdollisuus – mutta latausikkuna ei sitten vahingossakaan kerro edistymisestä mitään. Hyrrä pyörii ikuisesti – joten tässä aamulla pistin homman poikki.

Kokoahan tiedostolla riittää ihan kivasti, vaikka Final Cutissa kompressoinkin matskun softasta löytyvällä YouTube-suotimella. Lähemmäs 800 megaa kuitenkin – mikä myöskin aiheuttaa ongelmia noissa palveluissa. Ainakin parilla alustalla on 500 megan rajoitus – jos siis ilmaista versiota halajaa.

Yksi vaihtoehto olisi toki sekin, että kun minulla kerran on Flashin sisältävä Dreamweaver-paketti, niin laittaisin ihan oman sivun leffalle... mutta auttavalla html-koodaustaidolla se vaatisi ylimääräistä päänraapimista. Palvelintilaa olisi kyllä, mutta onko se sellaista joka tukisi nimenomaan videoliikennettä – olen tuonkin tietämiseen aivan liian kädetön.

Yhtäältä: Googlevideoissahan minulla on joku tili ollut jo vuosia... kuinkahan sen käyttö taas menikään? Ehkä joudun verkkoenskaria vielä lykkäämään siihen, että joskus valkenee jotain...

lauantai 3. lokakuuta 2009

"...all your friends are dead."

Jihuu, tuoretta* skottilaista taikuriverta – paino tuolla yhdyssanan loppuosalla, koskapa nämä kaiffarit (Barry & Stuart) tykkäävät ryydittää juttujaan makaabereilla yksityiskohdilla. Poijaat ovat myöskin hyvin sisäistäneet sen, että taikuus on periaatteessa tarinankerrontaa, ja lievästi vinksahtaneet hahmonsa antavat tempuille oman leimansa.

Jos jostain voi urputtaa, niin turhan tiuhat lainaukset raamatusta, tuosta evoluution umpisuolesta, meinaavat vähän ottaa pattiin. Mutta tuovathan ehtymättömällä splatteraineistollaan lisää painoa stuntteihin, kai.

Jätän nyt ne morbidimmat temput näyttämättä, mutta tässä viime aikojen Kasbach-jatkista sivuava pätkä:

---
*Tuoretta ja tuoretta... en minä muista näihin törmänneeni vaikka jo jokusen vuoden ovat geimeissä olleet...

perjantai 2. lokakuuta 2009

Savuton maa

Suomi on ensimmäisenä maana maailmassa laatimassa tupakkalakia, jonka tavoitteena on tupakkatuotteiden käytön lopettaminen.
No, meikäläistähän tämä ei luonnollisestikaan taas tässä vaiheessa haittaa yhtään – vaan mahtaako olla hiukkaisen ylimitoitettu tavoite? Kieltolait eivät ennenkään ole varsin toimineet ihan tavoitteiden suuntaisesti – ja jos viidennes kansasta halutaan vierottaa rakkaasta tavastaan, ollaan inertian ytimessä...

Melko maltillisilla aloituksilla tosin ollaan lähdössä liikkeelle: alaikäisten varjelun maksimoinniksi tupakat pitää myydä tiskin alta kuin mitäkin jännittävää dekadenssia, kallisarvoista luxusmatskua, tavoittelemisen arvoista salaisuutta. Ostaminen varmaan lakkaa viimeistään siihen, ettei voi enää luntata pakkauksen nimeä, saati väriä – on pakko tietää mitä haluaa. Vähän pidemmälle vietävä harhautus olisi sellainen, että pakotettaisiin tupakkafirmat muuttamaan salaa tuotteidensa nimet – kukaan ei enää osaisi ostaa mitään!

Vaan se, mikä näissä pyrkimyksissä mättää ja pahasti, on nikotiinikorvaustuotteiden markkinoiden laajentaminen. Tämähän on ongelman lakaisua maton alle. Nimenomaan nikotiini on kaiken avain. Sen korvaustuotteet eivät auta eroonpääsyssä – ne ainoastaan pitkittävät addiktiota. Nikotiini on koukuttava aine. Sosiaalisetkin sauhuttelijat jäävät armotta kiikkumaan nimenomaan tuohon aineeseen, vaikka muuta pitävät tapanaan väittää.

...Jo kohta kymmenen vuotta on nikotiinittoman tupakkalajikkeen kehittämisestä. Kumma kyllä nikotiinitonta röökiä ei edelleenkään ole markkinoille tullut satunnaisia sauhuttelijoita tyydyttämään – sen sijaan itseään nikotiinia tungetaan yhä uusissa muodoissa koukuttamaan väkeä. Kohta sitä varmaan ruvetaan lisäämään elintarvikkeisiin, ihan vaan varmuuden vuoksi "tupakointia ehkäisevänä" toimenpiteenä.

torstai 1. lokakuuta 2009

Eikäku

Tositeeveesarja "Eduskunnan kyselytunti" sai antiklimaattisen käänteen. Eilen SDP kovin sanoin moitti hallituspuolueita vaalitukien pimittämisestä. Tänään asiasta äänestettiin, ja kaikki SDPn kansanedustajat äänestivät tyhjää.

Sillä ei varmaan ollut ratkaisun kanssa mitään tekemistä, että samana päivänä lipsahti julkisuuteen kyseisen puolueen omassa vaalitoiminnassa (varmastikin kaikkien suureksi yllätykseksi) juuri samanmoista klonksumista kuin mistä edellisenä päivänä metakkaa oli pidetty?

Lakkasiko tähän keskustelu vaalirahoituksen läpinäkyvyydestä? Voidaanko se nyt unohtaa kivasti ja jatkaa entiseen malliin? ...Oli miten oli, en millään malta odottaa tiistain seuraavaa täysistuntoa – josta ei näemmä tule minkäänmittaista pätkää töllöstä. Vasta torstaina on taas tunti, jossa edustajat voivat kysellä: "Kui? Mitteekä? Täällä Mankkaalla on jo pitkään ihmetelty..." ja niin edespäin.

No, aina voi seurata hommaa livenä tahi nauhoitettuna täältä! Eipä käheetä! Milloinkahan tuonne ruvetaan myymään 24/7-pakettia...?

Teeveeviihdettä Arkadianmäeltä

Eilinen oli sikäli merkkipaalu, että kun satuin avaamaan telkkarin kesken eduskunnan täysistunnon, katsoinkin yllättäin koko pätkän loppuun – tai melkein; kun kansakunnan uudeksi populistiksi ilmeisen hanakasti pyrkivä Oinonen aloitti viisiminuuttisensa, liukenin paikalta.

Siihen mennessä oli toki moni asianomainenkin jo suunnannut ulos istuntosalista, eikä kauaakaan kun toimittaja alkoi höpistä omiaan edustajien puheiden päälle ohjelma-ajan loppumisen kunniaksi.

Mutta siis ensimmäinen kerta kun oikeasti jaksoin kuunnella mitä edustajilla oli sanottavanaan. Vaikka argumentit kalskahtelivat tutunkuuloisin sävelin, en siltikään jättänyt edustajia höpisemään keskenään. Ei siellä pelkästään muisteltu miten muut olivat vallassa silloin kun virheet tehtiin...

Olenko vihdoin tullut aikuiseksi, vai oltiinko kerrankin jonkin todellisen äärellä? Kenties olemme vihdoin jonkin huikean kansallisen käännekohdan edessä? Ehkä maamme kääntyy ihan pian kohti todellista kansanvaltaa? Puoluejärjestelmä romutetaan! Kansalaiset saavat vihdoin äänestää asioista sen sijaan että vain käyvät kopissa antamassa muille valtuudet siihen? Huippua!

Hmm. Ehkä kuvittelen turhia, ja eilen tapahtuikin vain jokin napsahdus henkkohtaisessa ajukopassa... Kaikki jatkuu niin kuin aina ennenkin, ja äänestäminen on edelleenkin aivan turhaa touhua?