perjantai 25. syyskuuta 2009

Lattapäät palavilla dyyneillä

Äskettäin töllöstä tulleessa Jarheadissa on kohtaus, jossa vastikään armeijaan tulleet sällit katsovat elokuvaa Ilmestyskirja. Nyt! Pojilla on militantti innostus päällä Wagnerin säestäessä hurmeista Vietnam-rainaa – hirmuinen hinku päästä tositoimiin ja tappamaan. Kyseisen ilakoinnin keskeyttää tieto lähdöstä Kuwaitiin.

Kohtauksen nähdessä tuli elävästi mieleen juurikin vuoden -91 alku. Olin itse juuri joulunjälkeisessä ryhmässä päätynyt Parolan kylmään, loputtomalta tuntuvaan pimeyteen, jossa aika nopeasti oppi nukkumaan jokaisen vapaahetken. Alokkaille pidettiin innostavia puheita koulutuksen rankkuudesta, jaloudesta ja tiesmistä; komppaniat kisailivat keskenään isoimmasta egosta...

Parin viikon sisään tuon pitkitetyn initiaatioriitin alkamisesta alkoi Kuwaitin moukarointi, ja uutislähetysten seuraaminen vastasi melko tarkkaan tuohon alkuun referoimaani Jarheadin kohtausta. Ylemmyydentuntoista pullistelua siitä, että "meikäläiset" paukuttavat lähi-itää takaisin kivikaudelle; epäilemättä monella kuulsi mielessä harmi siitä, ettei itse pääsisi paikan päälle, vaikka harmaissa olikin. Lisää potkua tetsaukseen varmastikin sai moni uutisvirran dynaamisesta valoshowsta: ah, päästäpä joskus rintamalle! Laukaus, laukaus, sarrja!

En tiedä, mahtaako jokaiseen alokasryhmään tarttua yhtä hurmeinen militanssi, mutta sitähän noissa laitoksissa on tarkoituksenmukaista lietsoa. Mitä innokkaampia sotilaita, sen... kivempi on sotia? Toisaalta joku invaasio on käynnissä lähes jokaisen alokasryhmän kirmatessa laitumilleen – kuin tilauksesta, kätevää.

Ei kommentteja: