torstaina, syyskuuta 24, 2009

Henki men... kulkee, kohtapuoliin

Ihan sen kunniaksi, että sain viimeisimmän näytelmän ensi-iltaansa, lopetin tupakoinnin. Kyllä, taas. Enhän minä ehtinyt poltellakaan kuin... öh, puolisen vuotta? Eikä edellisestä lopettamisesta taas vastaavasti liene kuin vuoden verran, tai jotain. Alkaa mennä laskut sekaisin.

Hillittömän hauskaa ("Mistä kohtaa?") on se, että aina silloin kun stressikäyrä lähtee nousuun, alkaa tämä selkärangaton ihminen kiskoa savua elimistöönsä – mikä toimii juuri päin vastoin kuin mitä käyttötarkoituksena luulee pitävänsä.

Pinna lyhenee, keskittymiskyky vähenee, kroppa on jatkuvassa häiriötilassa. Ja tämä kuvittelee rauhoittavansa hermojaan sillä, että lisää pulssia ja heikentää sekä veren- että hapenkiertoa. Kaiken lisäksi hän myös tietää tilanteen ihan hyvin – eipähän vain jaksa ajatella (kumma kyllä).

On tietystikin vähän aikaista taas puhua lopettamisesta, kun menossa on vasta toinen savuton päivä, ja viimeiset nikotiinit on poistuneet kropasta vasta ylihuomenna – mutta menköön. Nimeämällä teemme maailmasta omamme, ja täten nimeän tämän(kin kerran) lopettamiseksi.

Jo tässä ajassa on maailma ehtinyt hivenen avautua, – tukkoinen putkinäkö on väistymässä –, lauluääni pikkiriikkisen parantua, pinna pidentyä... Täytyy vain kehittää jotain muuta päivän pätkimiseen kuin syöminen.

Jotain oraalista sen varmaan pitäisi kuitenkin olla; beatboxingia? Imitointia? Jodlausta? Mongolialaista kurkkulaulua? Vai opettelisiko roikkumaan hampaillaan? Tai tekemään kielellä niitä kuvioita joita geneettinen perimä ei tue – tiedättehän: jotkut eivät saa edes putkilolle kieltään, voi raasuja.

Tai hyperventilointia, se olisi vähän vastaavaa kuin korvattava aktiviteetti. Liiman imppausta? Tuota en olekaan ikinä kokeillut – mutta toisaalta se ei välttämättä ole kovin paljon parempi harrastus kuin tupakointi, joten jääköön väliin. Sylkikuplien tekokaan ei ole kaikkien mielestä koleeta...

...Puhuminen? Jotkut todella harrastavat sellaista! Olen nähnyt, tainnut itsekin joskus kokeilla vähän. Hmm. Opetetaanko sellaista kansalaisopistossa? Kirjekursseilla? Netissä? Hmm.

1 kommentti:

kasbach kirjoitti...

Pikainen muistinvirkistys kertoi, että edellinen lopetus oli alle puoli vuotta sitten, ja sitäkin edeltänyt alle vuoden...

Olen siis puolet elämäni röökilakoista tehnyt viimeisen vuoden sisään. Toivottavasti aloittamisten suhteen ei tule samanmoista taajuusprosenttia.