perjantaina, toukokuuta 22, 2009

Perkeleen arkipyhät

Pitkistä piuhoista puheenollen... Autossani on joku sähköhäikkä, jonka ansiosta valot eivät pala. Tämä ongelma on joskus aikaisemminkin käynyt kääntymässä, mutta silloin siitä on päässyt eroon parilla taikatempulla.

Nyt kuitenkin ongelma on tullut ilmeisen pysyvästi. Jossain pätkii, joten ajattelin sitten eilen lähteä vähän etuajassa, jos vaikka saisin ödeeman korjattua.

Vaan mitä hemmettiä? Ensimmäinen autosähköpulju oli viettämässä rokulia! Juuri sinä päivänä kun tarvitsisin apua – tännekin ajaessa oli noin 647 vastantulijaa vilkutellut "avuliaasti" valojaan (onneksi ei ollut tullut sinko mukaan, eikä muitakaan lisävarusteita...). Josko se toinen autosähkömesta löytyisi tuurilla toiselta puolelta kaupunkia?

Löytyihän se, yhtään etsimättä. Vaan arvaatteko mitä: sekin oli kiinni. Autosähköliikkeillä oli selkeästi joku salaliitto allekirjoittaneen piuhojen korjausta vastaan! Olipa niinkin, mutta salaliitto oli huomattavasti laajempi, kuten vähitellen vihdoin valkeni:

....Aaa? Onkos tänään sellainen päivä? Kappas pentelettä, olihan se: dagen som hela riket är stängt för ingen orsak. Förbannade! Onneksi olin etuajassa hengailemassa pari tuntia suljetussa kaupungissa ennen harjoituksia. Mitähän keksisi? Parkouria?

...Sanoiko joku siellä takarivissä jotain tuttujen moikkaamisesta? Että siinähän olisi ollut pari tuntia ihan sellaista kuulumistenvaihtamisaikaa? Kuulkaas nyt: olen melko varma, että sellainen spontaani toiminta vaatisi jonkinmoista sosiaalisen vaiston omaamista.

No, on tässä sellainen iloinen puoli, että ne autosähköliikkeet, joiden ripoja kävin turhaan riuhtomassa, ovat kiinni myös tänään kun nyt sattui tuommoinen pätevä syy keskelle viikkoa, taas.

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Pituus lisää hitautta?

Hyvä: nyt voin syyttää pituuttani siitä, että olen vähän ns. "hidas" [kaunisteltu versio sanasta "tollo"]. Tutkimus puolustuksekseni kertoo, että pitkillä ihmisillä on todellakin "pidemmät piuhat"... mikä tietystikin on sanomattakin selvää, mutta siis että muutenkin kuin metaforisesti.

Että siis neuronien välittämä tieto kulkee sitä hitaammin mitä pidempi hujoppi on kyseessä – ja siis että tieto nimenomaan kulkee hitaammin mitä pidempi matka sillä on kuljettavana (ei nyt ehkä silminnähden hitaammin, tosin, khm...).

...Tuossa jutussa ei kyllä puhuta varsinaisesti tyhmyydestä mitään, vaan ihan vain sensorisesta suhteellisuudesta, mutta tartun tietystikin kaikkiin tilaisuuksiin jotka tarjoavat mahdollisuuden selitellä omaa luupäisyyttäni.

Niin, yhtäältä (eli toisaalta) minulla on tapana vedellä johtopäätöksiä ennen kuin olen oikeasti yhtään tutustunut taustamateriaaliin... Olenko siis pikemminkin nopea? Liian nopea itselleni(kin)? Oli miten oli, tämä ajattelun määrä alkaa viedä voimia nyt...

....Enkä sitä paitsi ole nykyään kuin ehkä keskimittainen kun nuoremmat kolistelevat honkia ihan urakalla. Oliko tällä lastulla siis yhtikäs mitään relevanssia; liippasiko yhtään todellisuutta vai pysyttäytyikö tiukasti väärennetyssä maailmassa? Puhuinko ehkä itseni ennätyksellisissä määrin pusseihin? Kenties olisi vain parempi olla sanomatta mitään? En uskalla vielä sanoa, täytyy nukkua yön yli...

keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009

Näemme kuolleita

Mielenkiintoinen knoppi: jossain tutkimuksessa 80% leskeksi jääneistä vanhuksista ilmoitti hallusinoineensa vainajan – siis kuulleensa, nähneensä tai kokeneensa edesmenneen puolisonsa läsnäoloa.

80%. Se on aika kova lukema, ja kertoo siitä, että kokemus on sangen normaali. Aivot toimivat niin, että jos on tottunut jonkun henkilön läsnäoloon, ne itsepintaisesti jatkavat yhdessäolon tuntemusta. Vainajan kanssa voi käydä pitkiä keskusteluja, vaikka tämä ei olekaan enää olemassa.

Moni tietystikin ajattelee hallusinaatioidensa olevan merkki siitä, että "rajan" takana elämä jatkuu – vaikka näissä keskusteluissa on kyse vähän samasta asiasta kuin lapsuuden mielikuvituskavereissa (jollaisia itselläni ei ollut – harmillista kyllä; minä niin mielelläni omaisin kokemusta olemattomien havaitsemisesta): kun samanmielistä seuraa tarpeeksi kaipaa, sitä myös saa.

Väärintulkinta ei ole sattumaa, sillä meille lapsuudesta saakka tolkutetaan henkimaailmoista ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Kun jotain riittävän usein toistetaan, siihen aletaan uskoa. Ja lapsuudessa omaksuttuja uskomuksia – olivat sitten miten pöljiä tahansa – ei hevillä muuteta.

Olisi ihan terveellistä koulussa kaiken uskontohömpötyksen ohessa opettaa aivojen kyvystä tuottaa kaikki kuviteltavissa olevat "yliluonnolliset" kokemukset. Siis todella opettaa: kertoa, että jumalkokemukset, siinä kuin muukin hokkuspokkus, ovat mitä todennäköisimmin ihan vain hallusinaatioita – ja tämä muistutettaisiin mieleen joka kerta kuin vastakkaista väitetään.

maanantaina, toukokuuta 04, 2009

Wohnoutin takahuoneessa

Mainiolla tsekkibändillä Wohnoutilla on näemmä uusi viideo, jossa pääsemme kurkistamaan veljellistä meininkiä bäkkärille keikan jälkeen: