perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

Palaa, ei pala

Tämä jatkis toistaa itseään pahemman kerran: lopetin taas (5. krt.) tupakoinnin. ...jos nyt vielä tässä vaiheessa voi noin sanoa, kun savuttomuuden mitta on tähän tultaessa laskettavissa tunneissa...

Mutta en minä tänään ratkea, ja kun ensimmäisen päivän pärjäilee, selviää toisenkin – ja ylihuomisen jälkeenhän ei ole enää nikotiinia elimistössä, eikä siis mitään "pakottavaa" tarvetta vaikeuttaa hengitystään.

Olen lisäksi pitänyt huolen siitä, etten pääse hakemaan lisää tupakkia (kyllä, olen naulauttanut ovet ja ikkunat kiinni ulkopuolelta... No ei, mutta täällä pöndellä ei pääse kauppaan ilman autoa, ja sitä minulla juuri nyt ei ole). Tai pääsee, jos haluaa hölkätä parikymmentä kilsaa ("Kunto kasvaa kun haen tupakkaa – sen täytyy siis olla terveellistä! Ja fiksua")...

En tosin onnistunut polttamaan kaikkia kääryleitäni ("Ne on minun!" hän sähähti rientäessään varjelemaan kallisrvoista rasiaa. "Ette koske niihin, ne kuuluu minulle, ikuisesti, kiähähhähää...") eilen, vaan tuolla kummittelee nyt kaksi kappaletta, jotka varmastikin palavat halusta palaa halusta. Vähän pitää olla haastetta. Kai. Mutta olennaista tässä hommassa on olla polttamatta sitä yhtäkään, se kun aina nollaa tilanteen täysin, ja sitten saa aloittaa kärvistelyn alusta.

Että minkä takia sitä aina tulee aloitettua uudestaan? Sehän maistuukin pahalta. Siitä ei ole mitään iloa, siitä tulee väsynyt (ja samalla ylivirittynyt) olo. No, muuten vain. Kun on jonkin aikaa ollut energisempänä, sen olon ottaa itsestäänselvyytenä. Ei enää muista miten väsyneeksi tulee sauhuja pössäytellessä.

Vaan nyt kun pitkästä aikaa sattuu olemaan peräti kaksi perättäistä päivää kun ei tarvitse tehdä mitään erityistä, voi uhrata ne sille, että tekee taas elämästään vähän erityisempää. Voi luppoajatkin käyttää vaikkapa kuntoiluun (tässä viimeaikoina ei millään meinannut "ehtiä" [kun piti laukata pihalla katsokaas], saati jaksanut...).

Ei kommentteja: