tiistaina, maaliskuuta 10, 2009

Aika spurttaa

Tjaapas. Blogoilu on tosiaan jäänyt vähän niukanlaiseksi kun teatteriduuneja on riittänyt lähestulkoon joka päivälle, ja siihen lisäksi vielä se lyhäri – joka tosin alkaisi olla ääniduuneja vaille valmis (on ollut jo jonkin aikaa...).

Niidenkin (äänien siis) toimittaminen eteenpäin on viivästynyt ihan samoista syistä kuin kaikki muukin: ei juuri mahdu ajattelemaan, eikä tee mieli tehdä ylimääräisiä mutkia päivittäisen sadan kilometrin lisäksi. Olemattomia parkkipaikkoja jahtailla, aikataulutella vielä vähän lisää että osuvat ihmiset samaan aikaan samaan paikkaan, ja vieläpä tarkoituksella.

Eli putkinäöllä on menty jo kuukausia, ja maailma lähinnä vilisee jossain äärinäköalueilla, herättämättä sen abstraktimpia pohdintoja. Käytännön junailuissa on tarpeeksi, ellei enemmänkin – kirjoita siinä sitten syväluotaavia analyyseja todellisuuden luonteesta ja arjen akupisteistä.

Aikeissahan oli vedellä leffanteko seuraavalle portaalle, eli ruveta duunaamaan pidempää tässä keväällä, vaan kuinka mahtaa käydä? Saako aivoja irrotettua esituotantoon, kässärin tarkempaan syynäämiseen ja kaikkeen mitä kuvausten aloittaminen edellyttää, kun näyttää että ilmankin hommia riittää pitkälle syksyyn – vaikka joitain projekteja on jo nakeltu tien sivuun?

Ihan pelkällä putkinäöllä kaahaaminen ei pidemmän päälle välttämättä kannata (väittävät viisaammat), ja päällekkäisten projektien moniajo syö toinen toistaan. Vaan eipä ole tylsää, valinnanvaraa riittää.

Itse asiassa valintojen kanssa saa taiteilla jatkuvalla syötöllä, ja yksi viivästyksiä aiheuttava – ehkä suurin – kompastuskomponentti on luontainen inertia. Ratkaisuja, jotka väistämättä vaikuttavat ties kuinka monen muun elämiin, koittaa tehdä mahdollisimman lempeällä kädellä. Yrittää olla sotkematta, vaan tällä päällä järkipuolten sompailujen välttäminen tuntuu olevan mahdoton tavoite.

Päätöksiä, kunpa niitä voisi vältellä menemällä piiloon tai laittamalla silmät kiinni. Elämä vain kivasti jatkuisi automaattiajolla juuri oikeaan suuntaan, tiks. Glooriaa siunaantuisi joka puolelta vaikka itse ei olisi tehnyt mitään muuta kuin nukkunut. Yhtään ei menisi solmuun mikään asia, ja kaikki tykkäisivät. Selkään taputtelisivat kaikki. Ihan olisivat äimänä että hyvä tyyppi tuo tuossa.
---
(Ja Blogilistakin onnistuisi huomaamaan että päivitetty on. Yhtään ei kiukuttelisi siellä, dissaamatta kertoisi että hyvä kirjoitus on taas tarjolla. Kaikki tulisivat sankoin joukoin kivoja kommentteja kirjoittelemaan.)

Ei kommentteja: