lauantai 13. joulukuuta 2008

Vakuutusmatematiikkaa

Vielä annos narinaa (ei lumen-, vaan sitä toista – ihan muuten vain; inspiraatio viettää siihen suuntaan): Talostanihan kosahti vastikään lämminvesivaraaja, kuten elävästi muistatte. Tilalle tuli uusi, ja kun taskunpohjilla ei viimeaikoina ole lojunut tuollaisia tonnin seteleitä, toivoskelin, että kotivakuutus korvaisi. Suurimman osan edes; en kai minä nyt tyhjästä laajaa kotivakuutusta maksele?

Tässä tapauksessa makselen. Vaikka kattila posahti jo seitsemäntoista vuoden käytön jälkeen, mikä tuollaiselle kapineelle on lyhyt ikä, pidetään vehjettä ainakin Pohjolassa ikäloppuna. Kun korvaussummasta vähennetään 6% per ikävuosi, menee koko hoito omasta pussista. Kumma ettei pienellä präntillä ole kirjoitettu, että oikeastaan tällaisessa tapauksessa minun pitäisi maksaa vielä 2% Pohjolalle...

Hyvää joulunodotusta toivottelivat luurin toisesta päästä puhelun päätteeksi. Kiitti, siitäkin. Minähän lähinnä odotan sitä, että päästään joulun ohi, ja takaisin normaalin elämän pariin. Voisikohan joulupukki tuoda aikakoneen? Tai vaihtoehtoisesti sitä normaalia elämää? Sellaista, jossa ei jatkuvasti hajoa jotain.

...Varmasti se aikakonekin menisi heti jumiin. Jäisin johonkin limboon kesken hyppäyksen, ja kun soittaisin joulupukille reklamoidakseni, vastaisi joku tonttu: "Kummallista, juuri tuollaista ei ole koskaan tullut vastaan..."

2 kommenttia:

Genoveeva kirjoitti...

Ilkimykset. Hyi.

Olïver Kaïma kirjoitti...

Sanos muuta, Genoveeva. Mokomatkin...