perjantai 14. marraskuuta 2008

Rajoituksia ja "rajoituksia"

Olen varmaan tullut vanhaksi – näin ei ole nimittäin koskaan käynyt. Kaasujalkani on ollut kohtuullisen painava, enkä muista koskaan ajatelleeni talvirajoitusten aikaan, että mitähän nopeutta sitä oikeastaan pitäisi ajaa.

Mutta nyt kun olen ajellut suunnilleen rajoitusten mukaan, olen huomannut, että rekat tulevat puskuriin hönkimään. Rekkakuskeillahan on tapana ajaa 95 km/t kesät talvet, joten rajoitusten vaihduttua olen miettinyt sopivaa politiikkaa.

Alkuun olin silleen, että köröttelin rajoitusten mukaan ja henkilöautot saivat ohitella jos siltä tuntui, mutta rekan ilmaantuessa peräpeiliin nostin nopeutta – onhan se noloa jos rekka joutuu ohittamaan henkilöauton.

Toissailtana olin kuitenkin sen verran ajatuksissani, etten edes tajunnut rekan liimaantuneen puskuriini. Niinpä tämä kyseinen pässi päätti valaista tavisautoilijaa ammatillisuudestaan, ja ohitukseen lähtiessään vilkautti pitkiä peruutuspeiliin.

Vilkaisin mittaria: vain 90 km/t. Oliko rekkakuskin viesti kenties tämä: "Hei sinä tavallinen autoilija: miksi et toimi niin kuin minä haluan? Miksi maailma on juuri minua vastaan? Äää, ammatinvalintani on umpikuja! Elämä on epistä!"?

Teillämme on kaksi nopeusrajoitusta: virallinen, ja sitten se, jota rekkakuskit "noudattavat" – hehän siis ajavat nasta laudassa, mutta rajoitin harmillisesti on, no, rajoittamassa.

Koska rekat siis kulkevat aina tuota yhdeksääviittä, he ovat kesät tientukkoina, ja talvisin repivät hiuksiaan koska jotkut sattuvat noudattamaan rajoituksia. Kyllä sen täytyy olla yhtä helvettiä – identiteettikriisiä varmaan pukkaa vuodenajasta riippuen.

Mutta tosiaan: vaikka parikymmentä vuotta olen tien päällä ollut, en ole koskaan joutunut rekan ohittamaksi. Vanhuuttani olen tullut vähemmän kiireiseksi (minullahan on tapana lähteä aina etuajassa ihan vaan siltä varalta että sattuu jotain yllättävää – minä vihaan sellaista tilannetta, jossa tulen vain niukin naukin ajoissa, puhumattakaan siitä, että tulisin myöhässä – eikähän ylinopeuksilla montaa minuuttia voita; turhaan vain nostaa adrenaliinia ja sykettä: jos ohittaa yhden, saa ohitella jatkuvasti), vaan kumpaa nopeusrajoitusta nyt olisi syytä noudattaa? Huolehdinko sujuvuudesta, vai siitä että noudatan lakia?

Ei kommentteja: