keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Kissa kiitoksilla

Kiitosten antaminen on muuten hankalaa. Tässä on ollut rutkasti aikaa miettiä, ketä ja mitä tahoja haluaa käsiohjelmassa kiitellä – koko syksy ja alkutalvi, kesäkin oikeastaan. Olisi pitänyt pitää semmoista listaa: "muista kiittää näitä sitten".

Itsetyytyväisenä (hei! älkää nyt taas viittikö, senkin seksin orjat) onnistuin pinnistelemään eiliseen mennessä joitakuita kiitoksen ansainneita listattavaksi, vaan nyt, kun painoon meno on ihan ovella, tajusin että olisi aivan älytön määrä ihmisiä joita kiitellä – etukäteen, jälkikäteen, muuten vain

– vaan kaikkien nimien jahtaamiselle ei enää ole edes aikaa – kun siis tietystä joukosta jos kiittää muutamaa, mutta jättää muutaman kiittämättä vain siksi ettei saa nimiä päähänsä... sehän on epistä semmoinen. Ei millään saa selvitettyä kaikkia; on tässä tullut erinäisiä puheluita jo soiteltua, mutta. (No, vastapainona listalta löytynee tahoja, jotka itsensä/instanssinsa listalta löytäessään kysyvät: "Jaa mää vai? Jaa meitin taho? Kui?". Siitäs saavat.)

Puhumattakaan siitä, että layout olisi jo jonkin aikaa ollut valmis taittopäässä, ja kiitoslistan pidentäminen heittää pahimmassa tapauksessa koko tsydeemin ympäri. Ja painoon siis pitäisi saada. Pitäisi laittaa semmoinen anteeksipyyntölista myös.

Kiittämättömyys: maailman palkka? Lähetän tässä kosmiset kiitokset niille, jotka nyrjähtivät virallisten kiitosten ulkopuolelle vain, koska en ajoissa tajunnut tarttua toimeen. Ai pirkale, nyt tuli mieleen vielä yksi kiitettävä: katsoja. Olisiko äitelää, jos kiitoslistassa lukisi: Sinä? Ei kai. Aina välillä voi olla vähän äitelä...

Tulkaa hei katsomaan, ihmiset, me taiteilijat kaivataan huomiota.

4 kommenttia:

Burana kirjoitti...

Katoppa vaan, proggista pukkaa. Niin tälläkin päässä:) "Alan miehet"

Olïver Kaïma kirjoitti...

Juu, proggista pukkaa, ja kauhu hiipii elimistöön... "Ainako on pakko pistää päätä pölkylle?" kysyy houreinen taiteilija itseltään keskellä yötä lakanoihin sotkeentuneena...

Burana kirjoitti...

Eihän elämä olisi elämän makuista jos ei sitä päätä välillä pölkylle aseta.
Viva la vida. ja las vegas.

Olïver Kaïma kirjoitti...

Huhhei, hengissä selvittiin... ainakin ensimmäisestä esityksestä. Tästä on hyvä jatkaa...