perjantaina, marraskuuta 07, 2008

Aeka loppuupi

En ole koskaan isommin Oasista kuunnellut, mutta tämä piisihän (I'm outta time) on hyvä – ja viideo erittäinkin hieno (via). Peribeatleaaninen on jälleen kappale, joskin siinä kitaramelodiassa olen kuulevinani Blackmoren vaikutusta... No, jokainen kuulee mitä sattuu.

Itsellänikin loppuu aika tänään, kun Odotettavissa iltaan asti pamahtaa ensi-iltaansa... Turkkarissa oli tänään juttua aiheesta. Jään kauhulla odottelemaan arvosteluja (kuuletteko hampaitteni kalinan?)...

3 kommenttia:

Burana kirjoitti...

Joo on kyllä ensimmäinen osuma (huom. ei siis täysosuma)Oasikselta 10 vuoteen. Ihmeseinän jälkeen Gallagherit on vain tuntuneet pyörivän kokkelipäissään "parempi kuin Beatles"asenteella. Nöyryyttä perkele! ja heti parempaa kamaa!

Olïver Kaïma kirjoitti...

...nöyryys on hyvä ominaisuus itse kullekin. Itse jo melkein hallitsen sen. Melkein.

Burana kirjoitti...

Joo, nöyryydellä ja nöyristelyllä on myös iso ero. Nöyryys on aina nättiä, nöyristely on jo niin alentavaa, että se ylentää.