sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008

Rauhaa vaikka väkisin

Se on mukavaa, että Nobelia pukkaa - mutta onko se sitten laitaa, että rauhannobelisti alkaa heti markkinoida Natoa? Tietysti, jos kaikki kuuluisivat Natoon, ei varmaan kenenkään olisi syytä hyökätä mihinkään - teoriassa.

Hyökkäilyn on kuitenkin aika useasti suorittanut nimenomaan kyseinen rauhanjärjestö - ja hyökkäilystä aina seuraa kuolonuhreja. Jälleen kerran: haluaisiko Ahtisaari eturintamalle jossain toisella puolella maapalloa? Kylvämään köyhdytettyä uraania siviileihin? Kiduttamaan epäilyttäviä tyyppejä vaivihkaa jossain? Luomaan markkinoita amerikkalaisille yhtiöille? Sattuisiko olemaan sopivan ikäisiä sukulaisia lähetettäväksi sinne jonnekin juuri aikuisuuden kynnyksellä?

Ja mitä Venäjän vakauteen tulee - sekö ei ole uhka, että "valtio ei ole demokraattinen, että se on heikko, korruptoitunut ja kaikkea muuta kuin itsevarma ja että se on juuri hyökännyt itsenäiseen naapurivaltioon"? Että tuo kaikki nimenomaan kielii siitä että Natoon liittymisen katalysoiman sodan vaaraa ei ole?

No, onneksi parin päivän päästä eteläiselle taivaalle ilmaantuu valtava avaruusalus, kuten kanavoijat ovat polyfonisesti kertoneet - Natoon liittyminen ei ehkä silloin enää ole valinta lain.

... Tässähän ei liene olemassa sellaista vaihtoehtoa, että alus ei ilmestyisikään? Vähänkö ottaa pattiin, jos ruvetaan kanavoimaan, että "juu, ei me sitten tultukaan kun te ette ole valmiita". Ihan ollaan valmiina oltu vaikka kuinka kauan, että antaa tulla vain. Pientä paradigmanmuutosta kaipaa maailman poliittinen näyttämö. Ja arki on muutenkin tylsää aika ajoin (pitäisiköhän värväytyä muukalaislegioonaan?).

On sitä Galactican paluuta odotettu kakarasta saakka - ja toisin kuin moni muu, en saanut siitä uudesta sarjasta irti mitään. Ihme saippuaooppera.

...Hmm. Poliittinen kannanottoni uhkaa vähän vesittyä tässä?

Ei kommentteja: