lauantaina, lokakuuta 04, 2008

Merkitystä

Kun se yksi taliaivo päätyi "ratkaisuunsa", ovat - kuten arvata saattaa - eräät tahot löytäneet jälleen syyn siitä, että ihmiset eivät ole enää tarpeeksi taikauskoisia.

Näin he hokevat meille heille syötetyin sanoin: "Jos ihmiset uskoisivat kaiken skeidan mitä heille tuputetaan, he kokisivat elämänsä - ja toisten elämän; elämän ylipäänsä - merkitykselliseksi. Jos ei ole taikauskoinen, ei arvosta mitään. Kyseenalaistaminen on nihilismiä."

Arvatkaa olenko eri mieltä. Arvatkaa osaanko silti arvostaa aika monia asioita - ihan itse, ilman mielikuvituskavereita. Arvatkaa ottaako minua aivoon, että tämäkin tapaus on valjastettu mainosvankkuriksi taikauskoon houkuttelemiseksi.

Tietysti, jos olisin jäänyt lillumaan tuohon harhaiseen jeesus-pelastaa-siis-minulla-on-moraali -maailmaan, jota lapsuudesta saakka väkivalloin kurkusta alas tungettiin, nyökyttelisin varmaan niskat sijoiltaan.

Mutta todellisuudessahan nuo saarnaajat puhuvat rivakasti asian vierestä, kuten aina - taikauskolla kun ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kaikki uskonnot ovat vain ihmisten hallintaan ristiriitaisella manipuloinnilla tähtääviä järjestelmiä, jotka toimivat niin hyvin kuin toimivat siksi, että ne loputtomaan toistoon tukeutuen vetoavat tunteen tasolla ja edellyttävät ajattelun lopettamista.

Moraali on yhteiskunnallinen käyttäytymiskoodisto. Niinpä se vaihtelee yhteiskunnittain. Uskonto on monesti määrätietoisella sörkkimisellä sotkenut itsensä tuohon koodistoon, mutta jos kirkollisia moraaliohjeita kysellään, tullaan sellaisiin johtopäätöksiin, että lasten genitaalialueita on ehdottomasti syytä silpoa; vääräuskoisten kaupungit on poltettava maan tasalle, kaikki tapettava, myös karja... jnpp.

Aina joku pässi käsittää kaiken väärin, ja kokee velvollisuudekseen ruveta tappamaan lähimmäisiään. Hän myös löytää nyrjähtäneelle missiolleen tukea ihan mistä vain (vaikkapa raamatusta).

Ja näitä hulluuden purskeita on toki, ja totta kai, syytä ehkäistä, ja se on jopa mahdollista kun tartutaan oikeisiin asioihin (syrjäytymisen ehkäiseminen, vaikkapa - mitä luokkakokojen suurentaminen tosiaan ei tee), mutta kirkossaramppaaminen ei auta minkään asian suhteen. Yhtään. Kirkossaramppaaminen on silmien aktiivista sulkipitämistä. "Jos rukoilen riittävän äänekkäästi, en kuule tuskanhuutoja."

Ylipäätään olisi terveellistä ihan jokaiselle ymmärtää, että elämä saattaa päättyä ihan kohta - siinä ei järkeä kysellä. Tässä yhteiskunnassa ei millään haluta myöntää simppeliä tosiasiaa: kaikki kuolevat. Suurin osa odottamattomista kuolemista tapahtuu kotona. Sekunti sitten olit hengissä.

Tämä tosiasia ei millään muotoa puolusta sen taannoisen ääliön toimia, mutta oletko Sinä, arvoisa Lukija, tietoinen siitä, että tulet kuolemaan? Oletko koskaan uskaltanut ajatella asiaa? Ei se satu, kuoleman ajatteleminen. Eikä se ala mystisesti kutsua luoksensa jos erehtyy sitä ajattelemaan. Jos et ole ikinä uskaltanut ajatella kuolemaa, olet mystifioinut sen. Me pelkäämme mystisiä asioita.

Järjenkäyttö
ehkäisee tajunnallisia umpikujia
. Kun ymmärtää jotain tästä maailmasta - tästä todellisesta maailmasta - on vaikeampi holahtaa järjenvastaisiin ratkaisuihin. Jos jollakulla on tarjolla lopullinen ratkaisu, tiedätte, että hän on väärässä.

Aina on jotain opittavaa. Aina jotain, mitä et tiedä. Jumalasta et varsinkaan tiedä yhtikäs mitään. Eikä sekään ole mikään syy vajota epätoivoon. Epätoivolla on tarjolla vain verukkeita, tekosyitä - ei mitään todellista.

Tässä helppo peukalosääntö: kun ajattelet todellisia, aitoja asioita, tulet paremmalle tuulelle. Jos tulet jotain pohtiessasi huonommalle tuulelle, olet törmännyt omiin pelkoihisi, ennakkoluuloihin: harhaiseen kuvitteluun - jolla ei ole todellista pohjaa. Jos jokin ahdistaa, tuhraat energiaasi illuusioon. Keskity todellisiin asioihin, ja maailmakin näyttää valoisammalta.

Ei kommentteja: