keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Globalisaation peikko ja tilastotiedon valo

Ruotsalainen Hans Rosling, jota olen tainnut ennenkin linkittää, on elävä manifestaatio siitä, miksi itsekin joskus harkitsin tilastotieteilijän uraa: tilastoista on nähtävissä ihan todellisia faktoja mutu-tuntuman sijaan, ja kun graafit tekee oikein ja pukee infon tajuttavaan muotoon tylsien numerohäkkien sijaan, saadaan asioista oikeasti mielenkiintoisia.

Allaolevassa klipissä (på engelska) Rosling katsoo, mitä globalisaatio on tehnyt köyhyyden suhteen: tilastojen valossa köyhyys on prosentuaalisesti vähentynyt, vaikka globalisaatio suurena peikkona eräillä tahoilla kerkeästi nähdäänkin. Hän tekee myös ennustetta, jonka mukaan köyhyys on mahdollista poistaa kokonaan, nimenomaan globalisaation kautta.

Virhemarginaali on tietystikin suuri kun kaikilta alueilta ei ihan eksaktia tietoa edelleenkään ole saatavissa, hän muistaa varoittaa, mutta indikaattorit osoittavat köyhyyden poistumisen suuntaan. Kehityksen jarruttaminen hampaat irvessä ei yleisesti ottaen auta minkään suhteen.

Roslingin missio onkin se, että kaikesta tilastotiedosta olisi syytä tehdä mahdollisimman vapaasti saatavaa, jotta kuka tahansa voisi lähteä tutkimaan, ja päästäisiin arvailujen suosta ihan todellisen tiedon piiriin. Päätöksiä syntyisi punnitun infon perusteella, eikä juhlapuheiden korulauseiden. Tilastokeskukset valitettavasti potkivat kehityksen esteenä toimimalla portinvartijoina ja päättämällä rahvaan puolesta mikä tieto on relevanttia.

4 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Pari esimerkkiä dollarin sopimattomuudesta köyhyysmittariksi:

1) Ne intiaanit, jotka hiljattain kuvattiin lentokoneesta tuolla Etelä-Amerikassa ovat täysin ulkona rahataloudesta. Köyhiä? Tuskin.

2) Kun Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä rupla romahti eikä rahalla hetkeen tehnyt mitään, kysyttiin Venäjän maaseudun mummeleilta, että miten tämä vaikutti heidän elämäänsä. Onko paljon kurjempaa? Vastaus kuului: "Ei täällä päin ennenkään ole ruplia syöty. Tossahan meillä on piha ja metsä."

Esimerkeissä mainitun kaltainen omavaraistalous on suuressa osaa maailmaa muuttunut yhä vaikeammaksi, kun yksityisomistajat ovat ottaneet yhteismaita haltuunsa. Ihmiset ovat yhä riippuvaisempia rahataloudesta, jossa yhdellä taalalla ei tosiaan tee yhtään mitään. Todellinen köyhyys lieneekin kasvanut viime vuosikymmeninä huomattavasti.

Dollari on köyhyysmittarina täysin järjetön ynnä luultavasti ideologisesti valittu.

Olïver Kaïma kirjoitti...

...ja suuromistajat tekevät parhaansa omiakseen maat ja köyhdyttävät maaperää valtavilla hankkeilla, ja niin edelleen.

Tämä kaikki on ihan totta, mutta toisaalta jos katsotaan vaikkapa lapsikuolleisuuden ja keski-iän muutoksia - nämä löytyvät myös Roslingin videoilta - on muutos tapahtunut nimenomaan parempaan päin. Paitsi osissa Afrikkaa, joissa kehitys on edelleen vuosisatoja jäljessä.

Tilastoissa on aina klappia ja manipuloinnin vaara, mutta käsittääkseni valuutat on näissä Roslingin tutkimuksissa yhteismitoitettu, ja dollari sitten dominoivana valuuttana otettu mittariksi.

Tilastoihin nojauduttaessa voidaan vähitellen luopuoa tuollaisista lienee-väittämistä, jonka kommenttisi lopussa heität, Jukka. Kun on jotain mitattavaa, voi kertoa miten asia todella on - vaikka tilastoja voikin lukea monella tavalla. Irtoanekdootit sieltä sun täältä eivät varsinaisesti kokonaiskuvaa valota.

Suuryrityksethän parhaansa mukaan pyrkivät olemaan välittämättä eettisistä ongelmista, mutta mitä enemmän maailman väestöä saadaan valistuneisuuden piiriin, sitä enemmän joutuvat yrityksetkin ottamaan kestävää kehitystä huomioon. Ja tuo trendihän on jo meneillään.

Jukka kirjoitti...

"Tilastoihin nojauduttaessa voidaan vähitellen luopuoa tuollaisista lienee-väittämistä, jonka kommenttisi lopussa heität, Jukka."

Totta. Paitsi että todelliselle köyhyydelle ei ole yleispätevää mittaria, mikä johtuu esimerkiksi siitä, että eri kulttuureissa eri asioiden surkeuteen suhtaudutaan eri tavoin. Siksi väitänkin, että joku hikipajan työläinen, joka ei saa poistua tehdasalueelta, on _köyhempi_ kuin Kalaharin autiomaassa asuva !Kung, vaikka jälkimmäisen elinajanodote, lapsikuolleisuus jne. olisivatkin heikommalla tolalla.

Vaikka esittämäni anekdootit edustivat vain pientä osaa maailman väestöstä, osoittavat ne dollarimittarin käyttökelvottomuuden: jos mittari ei toimi maailmanlaajuisesti, se ei toimi maailmanlaajuisesti.

Selvitetään vähän tätä mittarin ongelmallisuutta lisää: se ei ota huomioon sitä, että rahatalouden muuttuessa vallitsevammaksi, muuttuu myös köyhien kulurakenne: heidän on ostettava muutakin kuin ruokaa. Esimerkiksi Intiassa köyhyysmittari on kalibroitu joskus 70-luvulla sen mukaan, mikä on ihmisen tarvitsema kalorimäärä. Myöhemmin siihen on tehty inflaatiotarkistuksia. Jos mittari kalibroitaisiin uudelleen ihmisten kaloritarpeen mukaan, humpsahtaisi Intiasta noin 300 miljoonaa äärimmäisen köyhää lisää. Tämä jo näkyisi tuolla Roslingin käyrilläkin.

Lapsikuolleisuuden ja keski-iän muutoksiin on, BTW, monin seuduin alkanut tulla laskua viime vuosien aikana.

Mutta kyllä: samaa mieltä olen siitä, että tilastojen tuominen ihmisten ulottuville on hyvä asia.

Ja erityisen hyvä asia on, että tilastoja löytyy moneen lähtöön. Niitä lukiessa olen huomannut, että juurikin "lienee" on parasta, mitä vaikkapa globalisaation vaikutuksista ihmiskunnan hyvinvointiin/köyhyyteen/terveyteen kykenen sanomaan.

Olïver Kaïma kirjoitti...

Mahtavaa, keskustelua! On tätä kasbachissa kaivattukin...

En lähde kiistämään mitään, mitä sanot, Jukka - olen aika pitkälti samoilla linjoilla ja painotan mielelläni ihan samoja asioita... Ja löydän itseni umpikujasta monesti.

Mutta ensimmäisessä kommentissa peräänkuuluttamasi omavaraistalous nosti aivopoimuista esiin tällaista (vaikka Suomessa ei ihan ehtaa omavaraistaloutta ole ollut varmaan koskaan):

Molemmat vanhempani ovat eläneet pula-ajalla agraaritaloudessa, jossa todellisuutta oli se, että joutui katsomaan sisarustensa kuolemista, kärsimään nälkää ja puutostauteja, ja jostain kumman syystä molemmista kasvoi työholisteja - eikä aikaa tai energiaa jäänyt vaikkapa globaalien suhdannevaihteluiden pohtimiseen. Kun halla/tulva/Gaia korjaa sadon, mitä tekee omavaraistalous? Kärsii. Keinot selvitä ovat vähissä kun ei voidakaan tehdä sitä mitä siihen asti aina.

Kumpikaan ei ole kertonut kaipaavansa tuota aikaa, vaikka tietysti nostalgisoivat - niin kuin kaikki lapsuuttansa. Se oli kovaa aikaa, jota meikäläinen pullamössöilijä ei todennäköisesti osaa edes kuvitella.

Omavaraistaloudessa elävät saattavat hyvinkin olla ihan tyytyväisiä elämäänsä, mutta en minä itse sellaiseen haluaisi palata. Mieluummin istun tietokoneen ääressä ja seuraan maailman tapahtumia.

Tässä meidän yhteiskunnassamme - ja globaalissa taloudessa - on toki aivan hirveästi sellaista skeidaa, jonka voisi hyvin raakata pois ilman että kukaan siitä valtavia tuskia saisi. Olen aina ollut sitä mieltä, että jatkuvan itsensä viihdyttämisen sijaan olisi syytä keskittyä johonkin rakentavaan - mutta mikä sitten on sitä? Toisten mielestä ei ainakaan teatteri, musiikinteko tai kirjallisuus - "Menisit oikeisiin töihin" on lause, jonka muistan joskus kuulleeni... Kaikki on niin perin suhteellista.