maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Illuusiontynkää

Sattui silmiin neloselta(ko se oli?) suomalainen illusionisti Mirko Baas(ko se nyt oli?) jonkun päivän alkuillasta. Ihan hyvei temppui, mentalismin saralla kuljettiin, enkä esmes siihen korttitemppuun muista ihan äskettäin törmänneeni.

Joka tapauksessa, joitain tuotannollisia korjauksia tekisin. Ensinnäkin tekijät siellä kirjastossa jostain syystä halusivat lamput ja muun kaluston kuvaan mukaan. No, älkäätten jatkako sillä linjalla. Turhaan rikkoo vainen sitä illuusiota jota ollaan tekemässä. Tai jos tuohon ratkaisuun päädytään, sille on syytä olla joku muu peruste kuin "musta ne vois ihan hyvin olla vaikka ihan näkyvillä totanoin". Taikuudessa ei mitään tehdä ilman perusteltua syytä.

Ja sitten karismankasvatuskurssille. Ihan juoheva ulosanti, luonteva olemus ja noin, mutta osa illuusiosta on jo pelkällä tempuntekijän ulkoasulla: taikuri ei ole tavallinen ihminen, sanoo hänen habituksensa. Ja puhe vetää uhreja tiukemmassa lieassa, mielellään - ei jätetä liikaa tilaa miettiä heille, eikä katsojille. Annetaan syy kuvitella, että kaikki tarvittava info on käsillä, eikä mitään ylimääräistä.

...Eikä jätetä kassatyttöä taka-alalle ihmettelemään, että mahtaisinko nyt saada sen puuttuvat kymmenen centtiä vai hä. Ja sille puhelinkopin uhrille olisi voinut myös antaa jonkun selvennyksen kun siinä melkein vieressä kerran oltiin.

Pitää erottua joukosta, eikä sekoittua kaikkiin henkkamaukkakuteisiin pukeutuviin, muodikkaasti sikinsokin kampaaviin oman elämänsä iskelmätähtiin. Pitää olla joku vieraannuttava elementti, joka ensisilmäyksellä kertoo, että tämä ihminen ei ole ihan tavallinen. Ja se joku saisi olla ihan omaa keksintöä, ei stailaajan.

Ja sitten kuuseen ne helvetin testimonial-skeidat. Mikään ei ole tylsempää kuin tavikset äimistelemässä, että "en kyllä jumankauta yhtään tajuu mitä just tapahtu, et siis häh?". Ameriikkalaiset tykkäävät noista, mutta suomalainen ei. Vaiko? Ehkä olen yksin tämän mielipiteen kanssa. Silti: jos niitä on ihan pakko sinne sekaan suoltaa, niin vauhdilla sitten, prkl, että päästään takaisin itse asiaan.

Ehkä jonkinsortin juontoa kaipaisi myös pätkien alkuun, siis kunkin tempun. Joku sepitys siitä, mistä on olevinaan kyse - illuusiohan alkaa jo ennen kuin ruvetaan itse toimeen. Ja musiikeilla vähän tensiota lisää - kyse on maagisesta toiseudesta, jooko.

Näin. Tällainen syväruoppaus yhden jakson kerran katsottuani. Minulla on elokuvamuisti: pystyn palauttamaan kaikki näkemäni pätkät freimi kerrallaan mieleen viiltävällä tarkkuudella. Itse asiassa pystyn pikakelaamaan kenen tahansa näkemän minkä tahansa asian, mutta se taas on eri juttu...

Eh, mutta lopuksi vielä sellainen kaneetti, että tarkoitus ei ollut kyllä lytätä vaikka nipotusvaihteella tulinkin taas kirjoittaneeksi - periaatteessa homma futaa ja seuraan kyllä edelleen mielenkiinnolla jos satun muistamaan, mutta siis: vaadin vain hitusen täydellisyyttä - onko se nyt muka liikaa pyydetty?

Hyvä että kotimaankin kamaralta löytyy tuoreita tekijöitä. Arki on tylsää.

Ei kommentteja: