lauantaina, syyskuuta 06, 2008

Neljä vuotta aikaa


Olette varmaankin tietoisia, että maailmanloppu tulee 21.12.2012? Mayojen baktun päättyy silloin, ja joku ruudinkeksijä huomasi että myös I Ching päättyy samaan kohtaan jos sen prosessoi aikajanalle.

Auringonpilkkujen suuren kierron maksimi osuu sekin samoihin aikoihin, ja auringonpilkkujen pienemmätkin maksimit ovat sattuneet levottomuuksien aikaan - siis aiheuttaneet niitä. Joidenkin mukaan myös ilmaston tämänhaavainen lämpeneminen on auringonpilkkujen ansiota - ei siis ihmisen räpeltelyn.

Mutta sitten on vielä eräs mullistus, joka asioista-paremmin-perillä-olevien mukaan osuu juurikin tuonne vuoteen 12. Aurinkokunnassamme on vielä yksi planeetta lisää. Sen nimi on Nibiru, se on paljon Maata suurempi ja se kulkee enimmän aikaa kaukana auringosta, ja sen rata on 33° kulmassa muiden ratojen suhteen.

Sattuvasti vapaamuurarien korkein aste on 33° - mikä liittynee kiinteästi Nibiruun. Minunhan se pitäisi tietää, kun satun olemaan juurikin 33° vapaamuurari. ...Ai juu, näitähän ei saanut sanoa ääneen. Toivottavasti muistan olla postaamatta tätä jahka olen kirjoittanut...

Nibiru ilmaantuu siis muiden planeettojen kiertoa häiritsemään aina joidenkin tuhansien vuosien välein. Jonkun vierailun jäljiltä meillä on asteroidivyö, ja oma kuummekin mahdollisesti. Hyvinkin voi olla että planeettamme navat kiepsahtavat ympäri ja aiheutuu kuvittelukyvyn ylittävää tuhoa - näinhän on käynyt ennenkin.

Nibiru ei suinkaan ole ankea ja tyhjä - siellä on asukkaita, jotka ovat henkiseltä kehitykseltään korkeammalla kuin me - heidän aluksiaanhan näkyy taivaalla harva se päivä.

Eräiden mielestä me olemme heikäläisten - sumerit kutsuivat heitä nimellä Annunaki - koelaboratorio. He siis loivat meidät, ja heidän jäljiltään meillä on vinoon kasvaneet uskonnot ja legendat - eihän vajavaisilla aivoillamme kyetä oikein hiffaamaan että mitä silloin edellisellä vierailulla tapahtui.

Kaikkihan hyvin muistatte, että Genesiksen jumala [Ei, en puhu nyt Phil Collinsista... enkä Peter Gabrielistakaan] - jota tahallisen erheellisesti koitetaan mahduttaa tähän Jahvekulttiin, josta maailma on niin paljon saanut kärsiä - on monikollinen: Elohim.

Annunakin väkeä toki on jo täällä. Julkisuudessa sattumoisin ei vain ole erityisen tarkkoja specsejä heidän olemuksestaan, joten veikkaukset vaihtelevat jättiläisistä reptiliaaneihin, ja meidänoloisistamme niihin humanoideihin. Ehkä kaikki veikkaukset pitävät paikkansa? Joka tapauksessa heidän jumalallinen rakkautensa meihin lienee yhtä intohimoista kuin meidän rakkautemme koekaniineja kohtaan. "On ne kyllä lutusia; kokeillaas miten niiden silmät reagoi tähän uuteen meikkituotteeseen..."

Jos satut lukemaan tätä etelänavalla, ja sinulla on voimakas teleskooppi, näet lähestyvän Nibirun siellä jossain - täältä pohjanperukoilta sitä ei ole nähtävissä, ennen kuin pomppaa ratamme yläpuolelle, mutta mehän olemme silloin jo sellaisessa myllyssä ettei välttämättä ehdi kiinnittää huomiota siihen, että taivaalla näyttäisi olevan kaksi aurinkoa. Aijuu, ja jos navat ovat kiepsahtaneet, emme edelleenkään näe sitä, menee koko spektaakkeli ohi ja täytyy katsoa telkkarista... jos sattuu olemaan sähköä... ja aikaa istuksia...

Parin vuoden sisään me tiedämme, josko tämä kaikki on vain silkkaa horinaa. Ei Nasa ikuisesti tätä pysty salaamaan - vai pystyykö?

maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Illuusiontynkää

Sattui silmiin neloselta(ko se oli?) suomalainen illusionisti Mirko Baas(ko se nyt oli?) jonkun päivän alkuillasta. Ihan hyvei temppui, mentalismin saralla kuljettiin, enkä esmes siihen korttitemppuun muista ihan äskettäin törmänneeni.

Joka tapauksessa, joitain tuotannollisia korjauksia tekisin. Ensinnäkin tekijät siellä kirjastossa jostain syystä halusivat lamput ja muun kaluston kuvaan mukaan. No, älkäätten jatkako sillä linjalla. Turhaan rikkoo vainen sitä illuusiota jota ollaan tekemässä. Tai jos tuohon ratkaisuun päädytään, sille on syytä olla joku muu peruste kuin "musta ne vois ihan hyvin olla vaikka ihan näkyvillä totanoin". Taikuudessa ei mitään tehdä ilman perusteltua syytä.

Ja sitten karismankasvatuskurssille. Ihan juoheva ulosanti, luonteva olemus ja noin, mutta osa illuusiosta on jo pelkällä tempuntekijän ulkoasulla: taikuri ei ole tavallinen ihminen, sanoo hänen habituksensa. Ja puhe vetää uhreja tiukemmassa lieassa, mielellään - ei jätetä liikaa tilaa miettiä heille, eikä katsojille. Annetaan syy kuvitella, että kaikki tarvittava info on käsillä, eikä mitään ylimääräistä.

...Eikä jätetä kassatyttöä taka-alalle ihmettelemään, että mahtaisinko nyt saada sen puuttuvat kymmenen centtiä vai hä. Ja sille puhelinkopin uhrille olisi voinut myös antaa jonkun selvennyksen kun siinä melkein vieressä kerran oltiin.

Pitää erottua joukosta, eikä sekoittua kaikkiin henkkamaukkakuteisiin pukeutuviin, muodikkaasti sikinsokin kampaaviin oman elämänsä iskelmätähtiin. Pitää olla joku vieraannuttava elementti, joka ensisilmäyksellä kertoo, että tämä ihminen ei ole ihan tavallinen. Ja se joku saisi olla ihan omaa keksintöä, ei stailaajan.

Ja sitten kuuseen ne helvetin testimonial-skeidat. Mikään ei ole tylsempää kuin tavikset äimistelemässä, että "en kyllä jumankauta yhtään tajuu mitä just tapahtu, et siis häh?". Ameriikkalaiset tykkäävät noista, mutta suomalainen ei. Vaiko? Ehkä olen yksin tämän mielipiteen kanssa. Silti: jos niitä on ihan pakko sinne sekaan suoltaa, niin vauhdilla sitten, prkl, että päästään takaisin itse asiaan.

Ehkä jonkinsortin juontoa kaipaisi myös pätkien alkuun, siis kunkin tempun. Joku sepitys siitä, mistä on olevinaan kyse - illuusiohan alkaa jo ennen kuin ruvetaan itse toimeen. Ja musiikeilla vähän tensiota lisää - kyse on maagisesta toiseudesta, jooko.

Näin. Tällainen syväruoppaus yhden jakson kerran katsottuani. Minulla on elokuvamuisti: pystyn palauttamaan kaikki näkemäni pätkät freimi kerrallaan mieleen viiltävällä tarkkuudella. Itse asiassa pystyn pikakelaamaan kenen tahansa näkemän minkä tahansa asian, mutta se taas on eri juttu...

Eh, mutta lopuksi vielä sellainen kaneetti, että tarkoitus ei ollut kyllä lytätä vaikka nipotusvaihteella tulinkin taas kirjoittaneeksi - periaatteessa homma futaa ja seuraan kyllä edelleen mielenkiinnolla jos satun muistamaan, mutta siis: vaadin vain hitusen täydellisyyttä - onko se nyt muka liikaa pyydetty?

Hyvä että kotimaankin kamaralta löytyy tuoreita tekijöitä. Arki on tylsää.