lauantaina, elokuuta 16, 2008

Neljännet 5 (+1) ohjetta näyttelijälle

Vielä viimeiset ohjeet (mitä nyt tähän mennessä on mieleen juolahtanut). Kun tulin listaa tsekatessa kehittäneeksi vielä yhden, tässä setissä on ympättynä kuudeskin kohta kun en heti saanut kehitettyä vielä neljää sen jatkoksi. Jatkoa tulee jos.
  1. Roolihahmon koko olemusta ei ole syytä lyödä tiskiin joka kohtauksessa. Me näemme ihmisistä aina uusia puolia. Me olemme ristiriitaisia. Me emme tunne edes itseämme. Tehkää tilannetta, älkää henkilöä (ettekä ainakaan sitä halvatun tunnetta).
  2. Yksikään suoritus ei ole täydellinen. Täydellistä esitystä ei ole eikä tule. Jos luulet olleesi sellaisessa, olet väärässä.
  3. [...ja tämä kohta ei nyt ole mukana vain siksi että satun itse ohjaamaan, muuten...] Kuuntele ohjaajaa. Tee mitä ohjaaja pyytää - vaikka tuntuisikin omituiselta. Ohjaaja on ainoa joka näkee mitä lavalla todella tapahtuu ja kaikkien pitää olla tekemässä samaa näytelmää. Toisinaan pitää duunata omituisia virityksiä ja luonnottomilta tuntuvia pointtauksia, jotta homma pysyy vetreänä ja esiin nousevat ne asiat joiden pitääkin. Jos tuntuu dorkalta, sano se, ja mieti mistä tunne mahtaa johtua. Se voi hyvinkin johtua jumiutuneista ajattelumalleista - meillä kaikilla on niitä, paljon. Parhaat suoritukset kumpuavat juuri noista kohdista.
  4. Yleisöä ei voi lukea. Jos luulet esityksen uppoavan tänään erityisen hyvin, olet ensinnäkin irrottanut itsesi siitä mihin pitäisi keskittyä, ja todennäköisesti väärässä. Jos tuntuu että tänään ei uppoa millään, olet jälleen irrottanut itsesi siitä mihin pitäisi keskittyä, ja todennäköisesti edelleen väärässä. Yleisö on yhtä aikaa kollektiivi ja katsomollinen yksilöitä, mutta yhtä vähän kuin he voivat lukea sinun ajatuksiasi, voit sinä lukea heidän - vaikka tehtäväsi onkin välittää illuusio siitä, että roolihenkilösi ajatukset ovat luettavissa.
  5. Lue. Lue kaikkea mahdollista mikä vetää puoleensa. Lue ääneen. Yleissivistystä ei ole koskaan liikaa, ja ilmaisun taito karttuu vain tekemällä. Revittele.
  6. Älä ota henkilökohtaisesti. Ohjaajalla on taipumus muuttaa jatkuvasti ohjeistusta - mikä johtuu siitä että prosessi elää jatkuvasti - ja toisinaan saattaa tuntua että mikään ei kelpaa. Kuitenkin ohjaajan tarkoitus on vain nostaa uusia ja uusia tapoja nähdä samoja tilanteita, ja myös ohjata näyttelijöitä ulos ensimmäisistä vaikutelmista. Ohjeet eivät tarkoita sitä, että olisit tehnyt ne lukemattomat kohdat väärin, ainoastaan sitä, että hän haluaisi nähdä tilanteen seuraavaksi jotenkin toisin toteutettuna - nähdäkseen josko se tapa toisi kokonaisuuteen oikeanlaisen tasapainon. Ohjaajatkin ovat vain ihmisiä, joten aina he eivät välttämättä osaa pukea oikein sanoiksi sitä mitä ovat hakemassa, ja välillä tulee osoitettua henkkohtaisia maneereita (joita meillä kaikilla on), mutta yleensä tarkoituksena ei ole minkään sortin arvottaminen. Poikkeuksiakin kyllä valitettavasti on, mutta siitä lisää jahka rupean kirjoittamaan ohjeita ohjaajille.

2 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Vaikka en ole mikään teatteri-ihme, näitä on ollut kartsean mielenkiintoista lukea.

kasbach kirjoitti...

Karsean mielenkiintoista on ylipäätään koko teatteritouhu... Maailma on näyttämö, ja itse kunkin tarvii pelata laitaa sentteriä sekä pakkia, vähintään.