keskiviikko 27. elokuuta 2008

Hurr, sanoo auto - vähintäänkin

Viime aikoina olen viettänyt viljalti aikaa autokorjaamoilla - vaikka keväällä päivitinkin kiesiä yli kymmenen vuotta, eli peräti -90-luvulle. Merkillistä.

Heti pari viikkoa ajeltuani aloin vainoharhaa kokien kuunnella, josko auto oli alun perin pitänyt sellaista meteliä kuin piti. Ei ollut, pyörän laakeri meni vaihtoon. Sen verran ostotakuuta sai piikitettyä, etten töistä maksanut mitään. Mutta tämä tarina jatkuu kohta, erinäistenkin polveilujen jälkeen.

Eräänä kauniina kesäisnä päivänä... Niin, hivuttavia ongelmia oli ilmennyt myös se, että käyntiinlähtö oli käynyt perin hankalaksi. Noin viidennellä avaimenkäännöllä sain kiesin liikkeelle, vaan silloinpa pellin alta kuului sivuäänenä aika perkeleellinen joikuminen.

Sen kummemmin (tälläkään kertaa) ajattelematta päätin käydä ensin kaupassa, jonne olin matkalla, ja vasta sitten paluumatkalla viedä vilkaistavaksi. Jos vähän olisi käyttänyt päätä, olisi hyvin tiennyt, että kaupan pihasta ei enää omin voimin liikkeelle päästä.

Startti oli hajalla, ja siinä sivussa myös rattilukko. Kävellen hinausten ja diagnoosien jälkeen kotio, paitsi että joku uppo-outo, samaisesta korjaamosta tulossa ollut, viskasi osan matkaa. Omituista, tarjota nyt tuntemattomalle jalkamiehelle kyyti - maalla on omat käytänteensä, joihin en lähiöissä kasvaneena ole edelleenkään päässyt sisään.

Starttimoottorin korjaamisen jälkeen jäi jäljelle se käynnistymisongelma, jonka kerkiäisi hoitaa sitten joskus... paitsi että aika tasan kahden viikon päästä hajosi uusikin startti - tällä kertaa ilman mitään etukäteistä varoitusta. Saman kaupan pihasta löysin itseni jälleen kääntelemästä avainta turhaan.

Kirottua, sanoisi Tex Willer (ja karauttaisi hevosella, mutta sellaista minulla ei ole). Korjaaja oli myöskin lomilla, joten piti vaihtaa toiseen toisenvaihtajaan. Vähän pitempi kävelymatka, eikä tällä kertaa kyytiä keltään.

Startin olisi kyllä pitänyt pysyä kasassa jo ensimmäisellä vaihdolla, eikä varsinaista vikaa ole jäljitettävissä, mutta olen tuosta lähtien joka kerta liikkelle lähtiessä koittanut telepaattisesti maanitella kärryä, kun sen oikullisuudesta ei vain voi koskaan tietää. Pitäisiköhän sille ruveta uhraamaan jotain aina täysikuun aikaan?

Sittenpä vaihdettiin vielä lämpötila-anturi ja putsailtiin kaasaria ja lorautettiin jotain taikalitkua tankkiin, mikä poisti käynnistysongelman, mutta siinä sivussa selvisi, että ajotietokoneesta - vai mikä lienee musta laatikko - ei ole luettavissa läheskään kaikkia tietoja joita pitäisi. Ajotietokone; ei lupaa hyvää tuommoinen palikka, eikä varsinkaan toimimaton sellainen.

Vaan sitten takaisin siihen, josta juttu lähti. Erinäisiä kuukausia olen kuunnellut sellaista vihellystä jostain... ja kun olen niin hidas liikahtamaan kuin mitä olen, en enää voi niitä laakerinvaihtajia käydä hivuttamassa. Ovat laittaneet liian tiukalle sen laakerin - joka menee tietystikin vaihtoon taas. Toivottavasti napaa ei tarvitse vaihtaa.

Tuo operaatio olisi tehty jo eilen. Paitsi että kun edellinen omistaja on tuunannut helvetin hienot mataprofiilirenkaat - joilla pääsee vesiliirtoon ihan millä tahansa nopeudella, kun normipyörillä liirto on mahdollista vain 70-80km/h-nopeudessa - niin niissä on yksi pultti joka pitää avata erikoisavaimella... jota ei tietenkään ole. Enää. Prkl jos on jäänyt sinne edellisen laakerivaihtajan huomaan. Vaikka kyllä sieltäkin soittelivat silloin että missä mahtaa olla - johon en osannut sanoa muuta kuin että jos sellainen on, se on autossa jossain. Duh.

Ja mikä hienointa, sitten kun siinä sattui auton alla käymään, huomasi että pakoputkessa on enemmän reikää kuin peltiä. Ilmankos olen kuunnellut että vähän kolisee jotain; eihän se loppupää ole enää edellisessä pätkässä kiinni lain. Pitäisi varmaan vähän enemmän oppia huolestumaan kun kuulee jotain irrelevanttia ajellessaan.

Aijuu, olin sentään sen verran oppinut, että kun jokunen päivä sitten kone päätti ruveta toimimaan vajaapyttyisesti, vein saman tien hoidettavaksi. Piuhanvaihto, helppo homma. Pitää kivasti varpaillaan.

Vaan kun laakerit ja pakoputken saa hoitoon, voi toivoa että kaikki on ihan kunnossa - vaikka pyyhkimien katkokytkin lakkasi jossain vaiheessa toimimasta... mutta toisaalta mittarivalot taas korjaantuivat jonkun operaation sivutuotteena, jihuu! Mutta ehkä täytyy kehittää se uhrausrituaali varmuudeksi. Mitä autoille uhrataan? En oikein veren kanssa haluaisi ruveta lutraamaan...

Ei kommentteja: