lauantai 9. elokuuta 2008

Buzzness as usual

Olumppialaiset ja jälleen uusi sota, molemmat saatiin kätevästi käynnistettyä samana maagisena kolmen kahdeksikon päivänä - eikun Georgiassa otettiin varaslähtö. Kummassakaan ei ole kysymys siitä, mistä on olevinaan.

Olympialaiset eivät ole puhtaan urheilun, eivätkä rauhan juhlat. Ne ovat näytöstä, jossa ylidoopatut ihmiskoneet venyvät kunnes menevät rikki, jotta valtioiden johtajat saavat patsastella kultaisessa sateessa (<-tuohon liittyy roisi sanaleikki, jota en käytä vahingossa). Selväksi käynee, mitkä valtiot tuottavat ylivertaisimmat ihmiset.

Yritykset saavat mainosta järjettömissä mittasuhteissa. Sananvapaus nolla, ihmisoikeudet samoin, mutta tuotteiden valmistus jatkuu orjatyöllä ja helvetillisillä katteilla. Näyttää hyvältä. Maailma liimautuu (vasta ostettujen, kohta vanhoiksi käyvien) telkkarien ääreen, ja katso, juuri niin on hyvä. Rauha maassa, ei ajattelutoimintaa.

Georgiassa... business as usual. Ovatko sodan sytyttäneet eturintamassa vai kenties kaukana tykkien ulottumattomissa? Miksi sota syttyi? Ei siinä nationalismista ole kyse, nationalismissa ei koskaan ole kyse nationalismista.

Kuka myy aseet ja polttoaineet, keneltä otetaan sotalainat, ja mikä on lainan korko? Kuka rakentaa rauniot uudestaan? Halutaanko tuonne lopultakaan rauhaa, kun sota on niin paljon tuottoisampaa? Rajoittuuko siviilien lahtaaminen tuolle alueelle, vai halutaanko sitä jatkaa laajemmassa mittakaavassa? Kun ensimmäisessä maailmansodassa vielä siviilikuolleiden prosentti oli 10, se on tätä nykyä 90 - pelkkiä lukuja.

Keneltä saamme uutiset luettavaksemme, ja mistä ne kertovat - siitäkö, mitä todella tapahtuu?

Ei kommentteja: